pub-6056603046810314

tiistai 28. heinäkuuta 2020

Leivon leivon leipäsiä....

Lapsuusmuistoja


Lapsena kesät olivat lämpimiä ja talvet lumisia. Liekö aika kullannut muistot?
Muistan, kuinka talvella rakennettiin lumilinnnaan kattokin. Äiti auttoi. Muistan myös, kuinka isä kävi sahaamassa lammen jäästä isoja palasia maidon jäähdytystä varten. Meillä oli muutama lehmä, joitten maito jäähdytettiin isossa altaassa, tonkissa. Jäitä säilytettiin sahajauhojen seassa avokatoksessa, säilyivät kesälläkin. Kesällä oli lämmin. Voikukat kukkivat. Heinäntekopävät olivat aina lämpimiä, voin melkein tuntea vieläkin heinän tuoksun ja sen, kuinka kuivat heinät pistelivät jalkoja, kun tallissa paineltiin niitä. Heinät seivästettiin ja jo lapselle löytyi pellolla aputöitä: seipään naulojen kuljetusta, haravointia.


Lapsuudesta muistan myös, kuinka ruis leikattiin ja vielä minun lapsuudessani rukiit pantiin kuhilaille kuivumaan ja sitten ne puitiin puimakoneella. Myöhemmin meille ostettiin puimuri, se oli punainen Massey Ferguson, muistaakseni. Isä kävi puimassa myös naapureiden viljat. Jyvät vietiin kylän yhteiselle kuivurille kuivattavaksi ja myöhemmin jyvät myllyyn jauhatettavaksi. Sittemmin muistelen, että ruis ostettiin jyvinä ja jauhatettiin ne jauhoiksi, ainakin itse olen vielä kolmekymmentä vuotta sitten tehnyt niin.

Ruisleipää

Lapsuuden kodissani tehtiin aina ruisleipä itse. Juuri säilyi tiinussa ja se oli vanha, siis sekä juuri että tiinu. Opin leivän tekoon sain äidiltä. Leipä paistettiin aina leivinuunissa.

Sain omaan kotiini juuren kotoa. Omakotitalossamme ei ollut alunperin leivinuunia, mutta sain rakennuttaa sen sillä ehdolla, että leipä ei talosta lopu. 😂😂 Aluksi meillä oli muurattu tiiliuuni. Se toimi hyvin. Tosin uuni oli aika pieni, vain viisi leipää mahtui kerrallaan paistumaan. Kotona taisi olla seitsemän leivän uuni. Tein varmaan 20 vuotta leivän tuolla juurella, kunnes,  omaa tyhmyyttäni, pilasin juuren. Säilytin tiinua ulkona talvi-aikaan ja huolimattomuuttani en, kevään tultua, siirtänyt sitä kuivaan tilaan. Juuri ja tiinu homehtuivat. Melkein itku pääsi.


Sain uuden juuren  kälyltäni, se toimi seuraavat vuodet, kunnes jostain syystä en leiponut leipää pitkään aikaan. Säilöin juurta kuivatettuna muovirasiassa. Kun seuraavan kerran päätin leipoa leipää, juuri haisi pahalta. En tietenkään uskonut sen menneen kuivatettuna pilalle. Piti kokeilla ainakin kolmesti, ei toiminut. Otti päähän ja isosti.


Meni taas parikin vuotta ja huomasin satunnaisesti poikkeamassamme tilamyymälässä olevan myytävänä juureen leivottua ruisleipää. Ostin leivän. Tein siitä  uuden juuren itse. Waaau! Tulipa hyvää.

Harvakseltaan olen leiponut ruisleipää. Nyt kokeilin tehdä ”Reissumies-leipiä”. Aina ennen olen tehnyt ainoastaan perinteisiä limppuja ja muutaman kerran myös vuokaleipää. 

Vajaa kymmenen vuotta sitten rakennutimme Kermansaven  takka-leivinuunin. Harmittavaa on vaan se, että tässä uunissa ei suositella paistettavan arinalla, vaan pellillä. Ja uuniin mahtuu vain kolme ruisleipää kerrallaan. Silti leivät ovat hyviä  ja uuni paistaa ne juuri oikeanlaisiksi.

Usein törmää ruisleipä-ohjeisiin, joissa on käytetty hiivaa. Ei sitä tarvita, kun antaa juuren tekeytyä hyvin ja tekee taikinasta mahdollisimman löysää. Leivistä tulee muhkeita. Tiesitkö muuten että juureen tehty ruisleipä on myös vatsaystävällistä? Taitavat hyväksyä sen myös mm.foodmap-ruokavalioon. Siinä on kuituja ja vatsalle hyviä bakteereja. Tällä en tarkoita, että se sopisi kaikille-jokainen itse tietää tai kokeilee sopivuuden. Itse tehty leipä on kuitenkin itse tehtyä; tiedät miten, mistä ja milloin teit. Kokeile ihmeessä. Voit kysyä ohjettakin ( ja juurta) tarkemmin minulta. 

Vanhassa vara parempi

Tässä digiyhteiskunnassa on tahtonut unohtua itse tekemisen mahdollisuudet. Koronakeväänä ihmiset ostivat jauhoja ym. leivontatarvikkeita kaupat tyhjiksi. Minua on mietityttänyt, ovatko kaikki käyttäneet nämä raaka-aineet, vai oliko ostaminen vain sijaistoimintaa taudin pelossa. Vanhat, hyvät ruuat: Peruna, lihapullat, itse tehty leipä, kaurapuuro, minkä päällä on itse poimitut marjat jne. Miltä kuulostaa? 

Tänä kesänä metsä tarjoaa runsain mitoin antamiaan. Parhaillaan on kuumin mustikka-aika. Metsässä on rauhallista ja mieli lepää, samalla voit poimia marjat puuron päälle tai piirakkaa varten. Jos oikein innostut, keräät myös talven varalle vitamiinia. Minä ainakin teen niin. 

Muistatko lapsuuden maut: Mustikkamaito? Mustikat talkkunan ja maidon kanssa? Muistatko millä nimellä mustikkapöperöä teillä kutsuttiin? Meillä se oli mustikkaletkua.

Ihanaa loppukesää, lämpimät elokuun illat ovat vasta tulossa!


Lähteet: Omat muisti- ja valokuvat.

tiistai 14. heinäkuuta 2020

Yllätys!






Puolentoista viikon mittainen loma alkoi torstaina. Pari päivää tuli tehtyä kotihommia ja vähän oikeita töitäkin paperinpyörityksen muodossa. Perjantaina oli duomme laulu-soittokeikka Mäntyharjussa, koronarajoituksin. Mäntyharjun rautatieaseman Makasiini Puoti&Kahvila olikin oiva paikka esiintyä. 

(Jos osoite ei avaudu, kopioi ja liitä selaimeen)


Lauantai-aamuna starttasimme lapsenlasten kanssa kohti pohjoista. Tarkoitus oli kyyditä lapset puoliväliin matkaa isänsä luokse ja jatkaa sen jälkeen jonnekin, isänsä lähti ajamaan etelään päin meitä vastaan. Olimme olleet matkalla varmaan pari tuntia, kun lasten isä, poikani, soitti, että autosta oli räjähtänyt rengas ja matka katkesi Oulun yläpuolelle. Vararengas oli kertomansa mukaan pudonnut kiinnikkeistään jo edellisenä iltana. Koska kyseessä on melkein kuorma-auton renkaan kokoinen rengas, jätti hän renkaan ottamatta kyytiin ja nyt sitten kävi näin. Että voisimmeko tuoda lapsia vähän pohjoisemmaksi, koska rengasliike ehtii tuomaan uuden renkaan vasta parin tunnin kuluessa. No tietenkin, meillähän jatkosuunnitelmia ei oltu lyöty lukkoon. Pyhäsalmen korkeuksilla luin poikani viestin, että rengastoimittaja vaan viipyy, joten kävisikö Oulu kohtaamispaikaksi. Eihän siinä sitten muuta kuin, että matka jatkui. Toki pysähdyimme välillä syömään, mutta pienen viivyttelyn jälkeen jatkoimme jälleen kohti Oulua. 

Saavuimme sovittuun kohtaamispaikkaan,  Nallikariin, tuollahan se auto ja vanhin poikani ovatkin. Mieheni alkoi etsiskellä parkkipaikkaa. Ihmettelin, mutta ajattelin, että ajatusvirhe...lapset ja lasten tavarathan ne vain siirretään toiseen autoon. Vilkaisin poikani autoa...mitä ihmettä? Tajunta ei aluksi ottanut vastaan, että autossa istuivat tyttäreni ja vävyni ja toisesta autosta astui ulos nuorin poikani ja kälyni. Nyt alkoi valjeta 😳😅😂🤣. En kyllä yhtään aavistanut, täydellinen yllätys ❤️.

Mitä sitten tapahtuikaan?

Olivat järjestäneet yllätyksen reilun kuukauden päästä olevan syntymäpäiväni takia. Hämmennys on uskomaton 😻. Sanoivat, että nyt olisi vähän kiire, huone on varattu ja 15 minuutin päästä alkaisi minulle varattuja hemmotteluhoitoja. Nopea sisäänkirjautuminen hotelliin, laukut huoneeseen ja menoksi. Hyvinvointiosastolla odotteli ystävällinen kosmetologi, joka pyysi sisälle huoneeseen. Aluksi oli jalkahoito. Sain lasin kuohuviiniä käteeni. Rentouttava musiikki, jalat lämpimään kylpyyn ja lasi käteen...aaah. Sain ihanan pehmeät ja rentoutuneena jalat sekä korallinpunaiset kesäkynnet. 



Sitten siirryimme toiseen huoneeseen. Jälleen lasi kuohuviiniä, nyt lasin reunassa oli mansikka. Maistoin. Kesä. Vuorossa oli kasvohoito. Rentouttava musiikki soi, asetuin pitkälleni, sain kevyen viltin suojakseni. Hetken ehdin jo ajatella, että kasvojeni kuiva iho kauhistuttaa hoitajan. Ei kauhistunut, mutta totesi, että koska kaikki  höyrykin imeytyi ihoon,  kannattaisi kosteuttaa reilusti. Sain ihanan erikoisnaamion lopuksi kasvoilleni. Rentouduin hämärässä huoneessa, taisin torkahtaakin. Mahtava olo. Join lopun skumpan ja sitten olikin aika vaihtaa vaatteet ja lähteä syömään. 



Vasta nyt ehdin katsella ylimmän kerroksen huoneemme näköalaa merelle. I-H-A-N-A. Vaikka sää oli harmaa, voi hyvin kuvitella aurinkoisen, välkkyvän merimaiseman...


No niin, nyt menoksi. Kävelimme kymmenen hengen porukalla, pienessä tihkusateessa, rantaravintolaan. Meri näyttäytyi sielläkin joka puolella lasi-ikkunoiden takana. 
Ruokailu pitkän kaavan mukaan ja jälkiruuaksi suklainen Sacher-kakku. 



Eikä siinä vielä kaikki, seuraavana aamuna olisi luvassa lisää yllätystä: Valmiina lähtöön klo 10.30, ulkoilutamineissa. 

Ok. 

Sunnuntai

Aamupalan aikana minun tuli ratkaista tehtävä, mikä osoitti tämän päivän yllätyksen lähtöpaikan. Onnistuihan se. Aamupalan jälkeen keräsimme kamppeet ja suuntasimme Oulun keskustaan. 

Filius Stella

(Jos osoite ei avaudu suoraan, kopioi ja liitä selaimeen)

Ohjelmassa oli mukava kaupunkiseikkailu ratkoen tehtäviä ja tutustuen samalla kaupunkiin. Tätä voin suositella ihan täydestä sydämestä. Sää oli miellyttävä, puolipilvinen, hauska porukka ja sopiva kattaus Oulun nähtävyyksiä höystettynä  mukavalla tarinalla. 



Tästä eteenpäin loma jatkui, kuten oli suunniteltukin, suunnittelemattomana. 



WAU!

En yleensä pidä yllätyksistä, tai olen luullut, että en pidä. Nyt tulin täysin toisiin ajatuksiin. Mahtavaa tulla yllätetyksi. Läheiset ihmiset tuntevat näemmä minut hyvin; en olisi tykännyt mistään vaarallisesta tai hurrrrjasta 🙊😂. Tämä oli hyvä ja ikimuistoinen reissu. Suosittelen elämyksellisiä juttuja. Ainahan siihen ei tarvitse olla edes mitään syytä, tosin lahjoina, yllätyksenä ne ovat huippuja. Aiemmin olemme porukalla yllättäneet läheisiämme mm. tandem-laskuvarjohypyllä ja kuumailmapallolennolla. Viimeksi mainitulle osallistuin itsekin vuosi sitten. Se oli mahtava kokemus Lapin jylhissä maisemissa - tätäkin suosittelen. 

Yllätyksellistä ja aurinkoista kesää kaikille. Itse aloitan työt ja lomailu jatkuu syksymmällä. 



Lähteet: omat kuvat, Filius Stellan nettiosoite 

Luottamus

Mitä luottamus oikein on? Se on ainakin sitä, että ei tarvitse pelätä. Sitä, että ihmisten uskotaan tarkoittavan hyvää. Kuvassa lemmikki luo...