pub-6056603046810314

sunnuntai 30. elokuuta 2020

Lomatekemisiä

Kolmen viikon loman viimeinen päivä on menossa. Viimeisen viikon aikana olen tehnyt pitkältä ajalta kertyneitä tekemättömiä töitä, säilöntää sekä käsitöitä.

Päivänä muutamana mietin, mitä ennen tehtiin lomalla. Muistikuvat ovat hataria. Lähes aina on tehty jokin pieni lomamatka. Nytkin käytiin Laukaassa, Lappeenrannassa, Mikkelissä, Pulsassa ja Lahdessa päivän pistäytymisiä sekä vieteltiin aikaa mökillä ja kotona. 

 Yhden päivän lomasia 



 

Laukaassa käytiin tutustumassa Laukaan Sataman tapahtumaan, missä esiintyi NeverGreen. Oli kaunis ja lämmin elokuun ilta ja mukava musiikki, mikäpä oli ollessa. Tuli myös todistettua jälleen kerran, että ei enää jaksa valvoa kuten ennen - seuraavana päivänä väsytti niin paljon, vaikka oli mahtava ilta.

 

 

Lappeenrannassa käytiin tutustumassa hiekkalinna-alueeseen. Tämä oli pettymys - vain pieniä linnoja, ennen oli hienompia.

Lappeenrannasta löytyi myös juuri paljastettu Kaunis Veera- patsas, mikä on taiteilija Markku Hirvelän luomus ja patsaan on rahoittanut ja lahjoittanut Lappeenrannan Kasinon puistoon yrittäjä Ossi Vilhu (Etelä-Suomen Sanomat 7.8.2020). Patsas oli kaunis, vaikuttava ja sopii hyvin paikalleen. Oli rento päivä.

Pulsan asemalla käytiin kahvilla. On muuten näkemisen arvoinen paikka, kahvitkin tarjoiltiin ihan posliinikupeista. Tällä hetkellä siellä remontoidaan paikkoja, joten rakennuksia oli osittain suljettu sen vuoksi.

Mikkelissä Kenkävero tarjosi maistuvan brunssin ja syksyiseksi muuttuvan puutarhan tuoksuineen. Myymälät tarjosivat paljon erikoisia asioita, kuten mm. Pauliina Rundgrenin tuotteita. Tuolla kannattaa käydä toisenkin kerran, erityisesti lahjaideoita voisi löytyä.

 

 

Lahti tarjosi syntymäpäivänäni lämmintä ja aurinkoista säätä sekä laivaravintola KaunisVeera maistuvan pihvilounaan. Asiaan kuului toki ennen lounasta kuohuviinit aperitiivina Pianossa. 

 

 

 

 

 

 

 

 



Säilöntää

Oma pieni kasvimaani on tarjonnut avomaankurkkuja, kesä- ja hokkaidokurpitsoita, lehtikaalia, persiljaa, tilliä ja salaattia. On ollut mahtavaa säilöä asioita taas pitkästä aikaa. Avomaankurkkuja en edes muista, koska olen viimeksi säilönyt. Nyt tein kahdella tapaa: Kaupasta ostetun maustesekoituksen avulla maustekurkut ja mummin suolakurkut omatekoisella liemellä. 

Jaankin kanssanne tämän ohjeen:

1 kg avomaankurkkuja

   tillin varsia+muutama kukinto

   mustaviinimarjan lehtiä

halutessasi voit maustaa sinapinsimenillä ja piparjuurella

Liemi: 1 l vettä

            1 dl merisuolaa

            1 dl väkiviinaetikkaa

Pestyt kurkut joko kokonaisina tai lohkoina (itse tein pitkittäislohkoja) hyvin pestyihin ja kuumennettuihin purkkeihin (pidän purkkeja 100 asteisessa uunissa 20-30 min, kannet samoin tai kiehuvassa vedessä n. 10 min) kerroksittain tillinvarsien, - kukintojen ja mustaviinimarjanlehtien kanssa. Päällimmäiseksi lehtiä. Kiehauta vesi, suola ja etikka, anna liemen hieman jäähtyä ja kaada liemi purkkeihin. Täytä purkit ääriään myöten - kurkut peittoon ja sulje tiiviisti. Jäähdytä ja nosta viileään. Kurkut ovat valmiita aikaisintaan viikon kuluttua.

 

 


Lehtikaalit olen pakastanut niin, että revin paksun keskiruodin pois ja paloittelen lehdet repimällä. Palat muovipussiin, pussista ilmat pois ja pakastus. Jäätymisen jälkeen voi puristella pussia niin, että lehdistä tulee pientä silppua, mitä on helppo lisätä vaikka munakkaaseen, smoothieen, sämpylätaikinaan jne.

 

 

Omenasose on tällaisena hyvänä omenavuotena ihan must-juttu. Omenat ovat puhtaita, joten niistä on varsin helppoa jalostaa sosetta ja marmeladia. Itse teen purkitettavaa marmeladia hillosokerilla.



Tokihan ruisleipää on pitänyt leipoa ja karviaiset jalostaa mehuksi. 

Tuntuu siltä, että nämä vanhat asiat ovat unohtuneet monelta. Säilöminen on oikeasti mukavaa puuhaa, kun ei ole minnekään kiirettä. "Kotoilu" on taas trendikästä ja niinpä myös leipominen, säilöntä ja käsityöt ovat nousseet arvoonsa. Näissä puuhissa rentoutuu ja lataa akkuja. Lisäksi pakastimessa ja jääkaapissa tai kellarissa on puhtaita, omatekoisia säilykkeitä syksyn ja talven herkuiksi. Etsitäänpä se vanha keittokirja, siitä löytyy ihania reseptejä, sitä on mielestäni paljon mukavampi selata, kuin läväyttää resepti auki tabletilta tai tietokoneelta. 

Syyskuu alkaa ja paluu arkeen ja oikeisiin töihin on edessä. Koronan varjo häilyy edessä, takana ja sivuilla, mutta asianmukaisella ravinnolla, D-vitamiini-lisällä, liikunnalla, ulkoilulla ja riittävällä nukkumisella saat yleiskuntosi pysymään hyvänä ja näin sinulla on riittävä vastustuskyky erilaisia tauteja vastaan. Pysytään terveinä ja ollaan onnellisia, että asumme toistaiseksi hyvinvointi- Suomessa.

Aurinkoista alkavaa viikkoa!


 







lauantai 15. elokuuta 2020

Ikäkriisiäkö

 Vielä alle 60

Kohta se vaihtuu, vuosikymmen, itselläni. Jonkinlainen orastava kriisi on ollut päällä jo jonkin aikaa. Voiko olla totta, että kohta kirjoitan ikäkyselyihin luvun 60? Mietin, millaisia kuusikymppiset ihmiset ovat. Heitä on monenlaisia. Osa on nuorekkaita, osalla ikä näkyy. Miten ikä sitten näkyy? Hiusten harmaantumisena tai harventumisena. Ryppyinä, suupielten kääntymisenä alaspäin, vartalon muodon muuttumisena ja niin edelleen. Katson peiliin, kumpaan ryhmään itse kuulun? Epätoivoisesti värjyytän hiuksiani ja kampaaja saa aikaan ihmeen, ei ole harmaita ei. Kunnes taas muutaman viikon kuluttua kaikki toistuu. Mutta, mutta, mikä tuo on: Harmaata kulmakarvoissa, eikä!! Ryppyjä siellä ja täällä kasvoissa, hymyillessä suupielet nousevat vaakaan, eivät ylöspäin; milloin tämäkin on muuttunut? Auttaisikohan kasvojumppa? 



Onko edes mahdollista, että me, jotka juuri aloitimme koulutiemme tai saimme ensimmäisen lapsen, olemmekin yhtäkkiä elämän ehtoopuolella. Tarkistin juuri: Neljä vuotta ja kuusi kuukautta on alin eläkeikäni. Hyvinkin mahdollista, että silloin työura on ohi. Toisaalta mietityttää, miten käy elämäntyölle? Yritykselle, mikä on kuin lapsi, mitä on kasvatettu, kehitetty ja kehitetään edelleen. Olenko tuolloin vielä terve? Kysymyksiä on loputtomiin. 

Tähän ikään liittyy monia elämän muutoksia ja kriisejä. Aiemmissa blogiteksteissä olen käsitellyt joitakin niistä. Katson uudelleen peiliin? Syönkö oikein, liikunko tarpeeksi? Onko minulla elämässäni mukavia harrastuksia? Hymyilenkö? Itkenkö? Nautinko elämästä? Mitä arvostan? Kuka tai ketkä huolehtivat minusta, jos en itse pystyisi? Edelleen kysymyksiä, mutta onko niihin vastauksia?

Tosiasiahan on, että ulkonäkö ei todellakaan ole prioriteettien ykkönen. Enemmänkin on tyylikästä, kun ihminen kantaa vuotensa ja ryppynsä ylpeänä ja ja että eletty elämä näkyy. Elämänkokemus tuo perspektiiviä ja suhteuttaminen taitoa. 


Kiitollisuutta


Elämässä on paljon kiitollisuuden aiheita. Jos ahdistaa, hyviä asioita on hyvä kirjoittaa vaikka paperille joka päivä, koska jokaisella on varmasti jokaisessa päivässä jotain hyvää. 

Esimerkiksi

- koti, jokapäiväinen leipä

- perhe; puoliso, lapset, lapsenlapset, sisarukset jne.

- työ, toimeentulo

- mahdollisuus tehdä melkein mitä vain, Suomessa on paljon sekä ilmaisia että maksullisia harrastusmahdollisuuksia

- kukat kukkivat, marjoja voi kerätä metsistä, voi antaa auringon tai sateen hyväillä kasvoja

- jokainen keksii varmasti jotain henkilökohtaista hyvää, mistä olla kiitollinen.

Mielestäni myös vastoinkäymiset kuuluvat elämään. Ei mikään tunnut miltään, jos kaikki olisi aina hyvin. 



Aikajana 50 -vuotiaasta 60-vuotiaaseen


Mietin, mitä kaikkea on tapahtunut viimeisen 10 vuoden aikana. On kuin eilen olisin viettänyt 50-vuotisjuhliani. 10 vuoden sisälle on mahtunut suuria iloja ja sanoinkuvaamattomia suruja. Joitakin ”niinsanottuja ystäviä” on lopettanut yhteydenpidon, tai yhteydenpito on muuttunut yksipuoliseksi, mutta onneksi tilalle on tullut uusia, samanhenkisiä ihmisiä. Sana ystävä ja ystävyys on saanut ihan uuden merkityksen. Harrastuksista laulaminen ja maalaaminen ovat muuttuneet jopa mielen tasapainottajiksi. Työ maistuu edelleen hyvälle, tosin yhteiskunnan kasvavat vaatimukset haastavat. Tuntuu kyllä, että nykyisin ei jaksa enää samalla vauhdilla ja energialla kuin vielä 10 vuotta sitten.  Mietityttää myös se, että monia ikätovereita on jo siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Kuinka kauan itsellä on vielä aikaa? Onneksi emme tiedä sitä, emmekä voi ennustaa. Jonkinverran voimme vaikuttaa terveyteemme ja elinikäämme elintavoillamme, mutta toisaalta iän myötä usko siihen, että päivämme ovat etukäteen luetut, on vahvistunut. 

Ikä on vika, mikä korjaantuu ajan myötä

Mitä se ikäkriisi sitten on? Sitä on varsin vaikea selittää. Omia mietteitä: ”Tässäkö tämä nyt oli?”, ” Vieläkö uskaltaisi kokeilla jotain uutta? ”, Miksi en kouluttautuisi vielä lisää? Olenko hukassa itseni kanssa? Jne. 

ET-lehdessä 2/2017 kuudenkympin kriisiä pohdittiin mm. näin (kuulostaa tutulta):

Kuudenkympin kriisi on pohdintaa elämän suunnasta ja tiedostamista elämän rajallisuudesta. Monet pysähtyvät juuri kuusissakymmenissä miettimään ikääntymistä ja sen mukanaan tuomia muutoksia. Mitä tarkoittaa eläkkeelle jääminen? Pysynkö terveenä? Otetaanko minut yhä yksilönä huomioon? Kuusikymppisen elämää leimaa luopuminen menneestä ja suuntautuminen uuteen.

Mitä erityistä on ikäkriisissä?

Ihmisen elämässä on pieniä kehityskriisejä, jotka liittyvät elämänvaiheisiin ja arjen muutoksiin. Sitten on vähän suurempia elämänkriisejä, joissa käsiteltävänä on esimerkiksi ihmissuhteiden tai työpaikan muutokset. Suurimmat kriisit ovat traumaattisia elämäntapahtumia, kuten onnettomuuksia, sairastumisia tai kuolemaa. Tuohon kuudenkympin nurkille osuu usein näitä kaikkia kriisejä jollakin tavalla. Iso paketti.

”Olen aina ymmärtänyt, että meillä ei ole mitään muuta mahdollisuutta, kuin vanheta joka päivä”, sanoi Jorma Uotinen 70-vuotishaastattelussaan. Näinhän se on.

Ja vielä: 

Ei elämästä selviä hengissä

Kas elämä se kaikkein vaikeinta lie
Sen kun hyvin teet se kaiken aikasi vie
Jos nyt haluat täysillä päästellä
Voit kenties elämäsi säästellä
Jee jee
Mut edes niin et sitä tee
Voit reilusti heilua svengissä
Et elämästä selviä hengissä
(Et elämästä selviä hengissä)
Sua järjestöt kyttää ansoineen
Sua saarnaajat ajaa satimeen
Mutta jos otat johtajaks jonkun muun
Hänen puolestaan joudut sä tappeluun
Joo joo
Enkä vielä kaikkea kertonut oo
Mut se on yhteistä pomossa ja rengissä
Ne ei elämästä selviä hengissä
(Ei elämästä selviä hengissä).......

Lähteet: Omat kuvat, ET-lehti 27.2.2017, Juice Leskisen laulun sanat.

Armo jokapäiväisessä elämässämme

6056603046810314 Jokainen meistä on varmasti joskus kokenut epäreiluutta arkielämässä. On asioita, jotka koemme epäoikeudenmukaisiksi. Tätä ...