pub-6056603046810314

torstai 15. huhtikuuta 2021

Itku helpottaa

 

 

 Itkeminen on ihmisen ensimmäinen keino ilmaista itseään. Vastasyntynyt vauva itkee tultuaan maailmaan, vauva ilmaisee tarpeensa itkemällä. Vanhemmat oppivat lukemaan itkun merkityksen. Uhmaikäinen lapsi ilmaisee usein kiukkuitkulla tahtonsa ja teini taas itkee maailman vääryyksiä, ensirakkauden menetystä ja niin edelleen. Aikuisena itkeminen muuttuu monimutkaisemmaksi, joku itkee herkästi, joku taas ei osaa itkeä. Joku haluaa itkeä toisten seurassa, toinen taas ei halua näyttää kyyneleitään. Joillekin itkeminen ilmaisee heikkoutta, toisille se on avoimmuuden merkki. Joku itkee ilosta, toinen surusta. Kukin tavallaan.

Itkemällä reagoidaan usein voimakkaisiin tunteisiin. Itkurefleksi tulee parasympaattisen hermoston ärsytyksestä (parasympaattinen hermosto on autonomisen eli tahdosta riippumattoman hermoston toinen pääosa).Itku on voimakas tunnereaktio, jota kontrolloidaan eniten. 

 

 

Miten me toimimme, kun näemme itkevän ihmisen?

Toisissa itku herättää auttamisen halun, tekee mieli ottaa itkevä ihminen syliin, halata. Toinen taas pakenee paikalta ja jättää itkevän yksin. 

Itku lähettää usein toiveen lohdutuksesta, huolenpidosta tai keskustelusta. Yksin itkemisestä tulee monesti paha mieli, kun lohduttajaa ei ole. Monesti nainen lähettää viestin itkemällä, mutta mies pakenee paikalta. Onko tämä karkeasti jaettu? Itse olen aikuisiässä kokenut, että molemmat sukupuolet voivat lohduttaa, mutta usein voivat jättää myös yksin. Itkua ja itkevää ihmistä pelätään. Itkua ja surevaa ihmistä pelätään. Miksi? Ehkä siksi, että ei osata sanoa tai tehdä mitään. Noissa tilanteissa tosin riittäisi usein pelkkä läsnäolo, syli, halaus - sanoja ei välttämättä tarvittaisi. Toisaalta surun hallintaan saaminen vaatii lähes aina keskustelua, asian käsittelyä ja jakamista toisen ihmisen kanssa. Tämä ihminen voi olla läheinen tai ammattilainen. 

 

 

 

Mitä sitten, jos kokee, että ei voi itkeä, vaikka mieli tekisi?

Asia voi olla hyvin vaikea. Syy voi olla fyysinen: Ei voi itkeä, etteivät silmät ja kasvot turpoavat. Ei voi näyttää ihmisille, että on harmia, surua tai vaikeuksia. Tunteet patoutuvat, ihmisestä tulee ärtyisä, kyyninen - mikään ei tunnu miltään. Ei ole paikkaa missä itkeä. Kun jää yksin, kyyneleet tulvivat ihan itsestään. Tulee entistä pahempi olo. Pienikin ärsyke, valokuva, musiikki, aurinko, kukat, luonto - mikä tahansa - voi laukaista surun, itkun - tehdä ihmisestä voimattoman. Oletko sinä kokenut näin? 

Minä olen. Usein. 

Jos itkee paljon, normaali kortisolituotanto voi häiriintyä ja sillä saattaa olla terveyttä haittaavia vaikutuksia esim. yhteys masennukseen. 

 

 

Entä, jos ihminen ei itke?

Hautajaiset ovat tilaisuus, missä ihmisen odotetaan itkevän. Jos ei itke läheisen haudalla, ihmiset alkavat ihmetellä, onko hänessä jotain vikaa. Itse olen kokenut, että itkua ei vain tule, jos on tarpeeksi virittynyt vaikkapa läheisen hautaus- ja muistotilaisuudessa. Ei pysty, on vain. Itku tulee sitten myöhemmin.

Itkuttomuus voi johtua myös opituista perheen käytöstavoista, kulttuurista, kasvuympäristöstä. Jos taas on kyse kyvyttömyydestä ilmaista tunteitaan, se voi aiheuttaa jopa psykosomaattisia oireita. 

Miehet eivät itke!

Ennen isät sanoivat pojilleen: Mies ei itke. Pojille tunteiden ilmaiseminen itkemällä oli heikkouden merkki. Tämä saattaa liittyä siihen, että pojista koulittiin sotilaita, maan puolustajia, perheen päitä.  Jonkinverran tästä perimästä on edelleen jäljellä. Tosin jo 1970-luvulta saakka asiasta on puhuttu enemmän ja miehet ovat saaneet luvan itkeä. 2000-luvulla julkinen itkeminen on ollut sallitumpaa kuin aiemmin. Se nähdään myönteisempänä. Television viihdeohjelmissa (näitä tarkemmin erittelemättä) nähdään tänä päivänä useinkin karskina pidetyn miehen kyyneleitä. Mitä Sinä ajattelet tästä?

Entä sitten ne kuuluisat "krokotiilin kyyneleet"?

Krokotiilin kyyneleillä tarkoitetaan teeskenneltyä itkua. Naiset ovat kautta aikain osanneet myös tämän taidon. Erityisesti vanhoissa elokuvissa tätä nähdään. Nykyisin krokotiilin kyyneleitä ei oman näkemykseni mukaan enää käytetä niinkään. Tähän voisi mielestäni olla syynä naisten ja miesten tasa-arvoistuminen, nainen ei enää halua näyttää heikkouttaan kyynelin. Hän saa haluamansa ilman miehen apuakin. 

 

 

Summa summarum

Me ihmiset olemme kummallisia eläimiä. Itkulle ja naurulle ei aina voida antaa selitystä. Nämä tunnereaktiot voivat jopa sekoittua. Joskus äärimmäisen surun tai järkytyksen hetkellä jostain kumpuaakin hillitön nauru. Nauru on tuolloin onttoa, tahdotonta, loppumatonta - hävettää. Väärä hetki naurulle. Joskus taas ilo ja hyvä olo voivatkin purkautua kyyneleinä. Joskus taas jähmetymme, tunteet jäävät sisälle, purkautuakseen myöhemmin, ehkä.

Onko sinulle koskaan käynyt niin, että sanot jotain päinvastaista kuin sinun piti? Minulle on käynyt. Piti sanoa "otan osaa", sanoinkin "onneksi olkoon". Itsellä kauhun hetki, mutta toinen osapuoli kuuli sen oikein. Mistä tällaisessa on kyse?

Itselläni lähinnä surun ja harmituksen tunteet tahtovat purkautua kyyneleinä. Itku voi olla rajuakin, tekee mieli huutaa kaikki ulos. Yksin jäätyään ei tarvitse kuin kauniin kukan, mikä saa aikaan surun ja kaipauksen - hillittömän itkun. Kirjoittaminen, laulaminen, maalaaminen rauhoittaa, antaa luvan purkaa tunteita. Työ pitää ajatukset poissa ikävistä asioista. 

Jos itku tekee hyvää, itke! Ihanaa, aurinkoista kevättä Sinulle!








 

 

Lähteet: LS 16.4.2021, omat kuvat.

lauantai 3. huhtikuuta 2021

Pääsiäisaamuna aurinkokin tanssii




Kaikki me muistamme pääsiäisen sanoman. Pitkäperjantain surusta ja kuolemasta pääsiäisaamun ylösnousemukseen ja iloon. Olen kuullut lapsena sanonnan, ”pääsiäisaamuna aurinkokin tanssii”. Tuo sanonta kuvastaa sitä alkuperäistä ilosanomaa, minkä Kristuksen ylösnousemus toi aikanaan. Kristillisten juhlapäivien sanoma jää nykyisin usein unholaan, lapset tuskin tietävät, miksi joulua tai pääsiäistä vietetään. Koulussa toivottavasti näistä vielä uskonnon tunneilla puhutaan, mutta muuten elämänmeno ei enää tue lainkaan uskonnollisten merkkipäivien viettoa. Itseäni häiritsee suunnattomasti se, että kaupat ovat auki aina - esimerkiksi pitkäperjantai on niitä päiviä, jolloin kauppojen tulisi ehdottomasti olla kiinni. Ihan vain perinteidenkin vuoksi.

Kuolema

Kuolema on sana, mitä ei enää käytetä kovinkaan usein, vaikka se on täysin luonnollinen tapahtuma. Ihmiset pyrkivät puhumaan pehmeästi pois menosta tai pois nukkumisesta, lähtemisestä tai siirtymisestä tuonpuoleiseen. Miksi? Pelkäämmekö kuolemaa? Vai itse sanaa? 

Olen itse huomannut kuolema-sanan ahdistavan ihmisiä. Avoimesti kuolemasta puhuminen on monelle tabu. Ihmisillä on vaikeuksia kohdata ihminen, joka on menettänyt läheisensä - pahimmasta päästä varmaan lapsensa menettäneet. Jälleen tulemme pitkäperjantain sanomaan - Jeesus kuoli ristille. Sitä ei kaunistellen voi sanoakaan. Olemmeko vieraantuneet tästä ihmiselämään kuuluvasta asiasta - haluammeko painaa sen jonnekin näkymättömiin? Kuitenkin jokainen meistä joutuu kohtaamaan kuoleman jossain vaiheessa elämäänsä.






Pääsiäismunat

Wikipedia kertoo, että kananmuna soveltui hyvin kristillisen ylösnousemususkon symboliksi, koska se on päältä päin eloton ja kylmä, mutta kätkee elämän sisäänsä.

Kristillisestä pääsiäismunaperinteestä kerrotaan Maria Magdalenan legendaa, minkä mukaan Maria Magdalena matkusti keisari Tiberiuksen luo kertomaan ylösnousseesta Kristuksesta. Tiberius vastasi hänelle, että ylösnousemus on yhtä mahdollinen kuin pöydällä olleen kananmunan muuttuminen punaiseksi. Samassa muna muuttui punaiseksi ja siitä tuli ensimmäinen pääsiäismuna.

On helposti pääteltävissä, että munien maalaaminen olisi näistä legendoista peräisin. 




Kevät

Pääsiäinen on myös merkki keväästä. Pääsiäisen sijoittuminen kalenteriin vaihtelee joka vuosi päivien 22.3. - 25.4. välillä. Vaihtelu johtuu maaliskuussa olevasta kevätpäiväntasauksesta sekä sen jälkeisen ensimmäisen täydenkuun ajankohdasta. Näin ollen kevätkin on joinain vuosina pidemmällä kuin toisina. Silti kevättä ja uuden alkua kuvaa myös sisälle otetut koivun oksat, joihin puhkeaa nopeasti hennot, vaalean vihreät hiiren korvat. Myös kevään värit tulevat pääsiäiskoristelussakin pintaan: keltainen, vihreä, valkoinen. Itselleni pääsiäisen aikaan pajunkissojen hakeminen maljakkoon on lapsesta asti ollut tärkeä perinne. Pääsiäinen antaa lupauksen uuden valoisan vuoden ajan tulosta. Päivä on pidentynyt ja aurinkoiset päivät lisääntyvät. 

Tänä vuonna hankikanto on ollut lapsuuden aikojen kaltaista. Hangella on saattanut kävellä ja hiihtää. Ennen haimme pajunkissoja potkutellen hankea pitkin potkukelkalla.

Tämän illan pohdintojen myötä toivotan Sinulle lukijani, hyvää ja kevään tuoksuista pääsiäistä!

Lähteet: wikipedia, omat kuvat.





Armo jokapäiväisessä elämässämme

6056603046810314 Jokainen meistä on varmasti joskus kokenut epäreiluutta arkielämässä. On asioita, jotka koemme epäoikeudenmukaisiksi. Tätä ...