Mutku-sitku

”Kun mikään ei kiinnosta, vaikka kaikki on tosi hyvin – Mikä on tämä tyhjä ja outo olo?

”Mihin on kadonnut kaikki se palo, jota ennen tunsi työtään ja elämää kohtaan? Miksei oikein mikään enää kiinnosta? Ihan hyvä olo, mutta silti kummallisen tyhjä ja merkityksetön. Kaikki mistä ennen ammensi merkitystä on nyt.... noh, vain ON. Ei tee mieli osallistua mihinkään, ei tee mieli puhua, ei ole oikein mielipiteitä, ei tee mieli neuvoa. Ei tee mieli lukea, ei opiskella uutta. Onko elämän liekki sammunut? Pitäisikö huolestua? Onko sitä masentunut?”

Huomasin yllä olevan tekstin Facebookissa Hidasta elämää-sivulla. En seuraa kyseistä sivua aktiivisesti, mutta tämä esittelyteksti kolahti.

Elämä on nykyisin paljon kuormittavampaa kuin ennen, jopa minä - juuri 60-vuotias - tunnistan asian. Yksinkertainen elämä lapsena ja nuorena oli selkeästi helpompaa. Oli paljon uusia asioita, joihin tutustui ja joista oppi - se oli merkityksellistä, toi iloa ja paloa elämään. Aloitin yrittäjänä v. 1992. Silloin riitti huomattavasti pienempi osa itsestä luovutettavaksi yrittäjyydelle ja asiakkaille, mutta palo yrittämiseen antoi paljon. Yrittäjyys sinänsä ei ole helppo laji - laskutaito on yksi perustava asia. Jollei laskutaitoa ole tai ei jostain syystä käytä sitä, saattaa olla, että tyhjä ja merkityksetön olo tulee ihan vain pankkitiliä katsellessa (huomaa sarkasmi).

Mutta mistä sitten johtuu, että suurella osalla ihmisistä on paha olla? Nykyisin on luvallista puhua ääneen mielenterveysasioista, uupumisesta ja liiallisesta kuormittumisesta tai surusta. Silti moni ei puhu. Miksi osa ihmisistä tuo pahan ja merkityksettömän olonsa esille kokoaikaisena valittamisella? Aiheet ovat yleensä aika pieniä. Vai olisiko tämä hätähuutoa?

Miten päästä eroon märehtimisestä ja murehtimisesta?

                                                 Tintti osaa elää hetkessä. 

Kliseinen sanonta ”elä hetkessä” on helppo sanoa. Kun on mieltä painavia asioita, tulevaisuus mietityttää, ei murehtimiseen lopettaminen tapahdu hetkessä. Mutta, mitä murehtimisella tavoittelee- mitä merkitystä sillä on itselle? Siinäpä kysymys. Auttaisiko kysymys muuttamaan toimintamallia, vai oletko jo niin ahdistunut ja sarkastinen elämälle, että sekin on vaikeaa? Psykologi-psykoterapeutti Aino Kohtala sanoo Helsingin sanomien artikkelissa: ”Murehtiminen on monesti keino selviytyä ahdistuksesta tai ahdistavasta tilanteesta, huolesta. Yritämme automaattisesti tehdä niin, mutta se lisää kuormittumistamme.”

Kyseessä voi olla opittu tapa, jolla ihminen pyrkii hallitsemaan tulevaa. Miksi epävarmuuden sietäminen tuntuu vaikealta? Miksi on vaikea hyväksyä, ettei voi kontrolloida kaikkea? Itse olen oppinut tuon murehtimisen elämän varrella. Olen kokenut, että minulta odotetaan tiettyjä asioita, joita en olekaan pystynyt toteuttamaan toivotusti. Olen oppinut kontrolloimaan itseäni koko ajan. Joskus täytyy päästää irti, mutta kuvittelen tai olen oppinut, että yleensä siitä seuraa jotain huonoa. Ovatko nuo kontrolloitavat asiat sitten vain omassa päässä vai todellisia? 

Asiantuntijat kehottavat pitämään ”huolihetkiä” tai kirjoittamaan esim.yöllä mieleen tulevat asiat paperille, jotta niihin voi palata päiväsaikaan. Kannattaa varmasti kokeilla. 

Sitku

Entä sitten sitku-elämä? Allekirjoittaneella sitku koskee eläkkeelle jäämistä. Sitku on aikaa. Mutta onko sitä. Kukaan ei tiedä, tuleeko elämässä eläkepäiviä. Tuleeko aikaa tehdä sitä, mitä työikäinen ei ehdi tai jaksa? Onko voimia tehdä tekemättömistä asioita? Kannattaa pohtia, voisinko tehdä sitku-elämästä jotain jo nyt. Voisinko pitää ylimääräisiä vapaita ja antaa aikaa lapsenlapsille? Entä voisinko jättää jotain murehtimatta ja käyttää sen ajan johonkin mukavaan harrastukseen tai tekemiseen tai vain olemiseen - antaa aikaa itselleni.  

”Fiiliksen mukaan”

Joskus uupunut ihminen voi verhota jaksamattomuutensa hetkessä elämiseen. Hän ei ole varma, jaksaako sovitut tapaamiset tai tapahtumat. Hän voi sanoa, että ”minä toimin fiiliksen mukaan”, vaikka kysymys on siitä, että ei kykene muuhun. Hän haluaa elää hetkessä eikä sitoutua mihinkään tulevaan tapahtumaan.

Puhuminen läheiselle tai vaikka ammattiauttajalle saattaisi auttaa näkemään valoa tunnelin päässä.

”Jonain päivänä tuuli vie pilvet ja aurinko tulee esiin”.

Kun ihminen voi hyvin, hän on sekä tulevaisuuden että nykyhetken kanssa tasapainossa. Oletko sinä?

Hyvää alkavaa viikkoa! Nautitaan puhtaasta lumesta ja yritetään saada mielemmekin kirkkaaksi. Olkaamme armollisia itsellemme ja muille.

Lähteet: Facebook: hidasta elämää-sivusto, Yhteishyvä 1/21, HS 6.2.2021, omat kuvat.

Leivontapäivä

Laita kädet taikinaan

Leipominen on muutakin kuin herkullinen harrastus. Se on terapiaa, jolla on positiivisia vaikutuksia mielenterveydelle. 

Leipominen tai aterian valmistaminen läheisille lisää onnellisuutta. Australialaisen tutkimuksen mukaan leipomisella on mieltä rauhoittava vaikutus. Eri ainesten lisääminen toimii taianomaisesti: se saa unohtamaan ikävät ajatukset.

Tässä 5 syytä alkaa leipomaan vaikka heti:

1. Leipominen on meditointia ja mietiskelyä

Mikä tahansa helppo ja toistettava askare, joka vie koko keskittymiskyvyn, auttaa rauhoittumisessa.

2. Leipominen stimuloi aisteja

Taikinan tunteminen vaivatessa, tehosekoittimen ääni ja ihanien leivonnaisten tuoksu stimuloivat aisteja, jotka lisäävät hyvää oloa tuottavien endorfiinien määrää.

3. Ravitseminen tuntuu hyviltä

Ruoanlaitto / leipominen ovat itsemme ja toisten ravitsemista ja ravitsemiseen liittyy rakkaus. Mitä läheisempiä / rakkaampia ihmiset ovat, sitä enemmän käytämme raaka-aineita, haluamme saada nautinnollinen lopputuloksen....hmmm... vanhassa sanonnassahan ohjeistetaan, että ”Tie miehen (ja naisen) sydämeen käy vatsan kautta”.

4. Leipominen on luovaa

Jokainen leivonnainen on luomus, tekinäsä näköinen taiteellinen teos. Psykologit ovatkin löytäneet luovuuden ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin välillä yhteyden.

5. Leipominen tekee sinut onnelliseksi

Kun annat leivonnaisiasi muille ihmisille, niin saat heidän lisäkseen myös itsesi iloiseksi.

Muistan, kun äiti leipoi aina lauantaina jotain. Tuoksu oli ihana ja ennen saunaa sai maistaa pullaa tai kakkua. Lapsuuden kodissani leivottiin ruis- ja hiivaleivät aina kotona. Itsekin olen toteuttanut oppimaani lähes koko ajan omassa perheessäni. Välillä on ollut aikoja, jolloin leipominen on ollut vähäisempää, mutta sitten taas intoa löytyy jostain. Tässä päivänä muutamana innostuin leipomaan sämpylöitä, vaaleaa vuokaleipää sekä pullaa. Sämpylä- ja leipätaikina on helpoista helpoin:

5 dl kädenlämpöistä vettä

50 g hiivaa

2 tl suolaa

1 rkl siirappia

N. 10 dl sämpyläjauhoja

N.50 g öljyä 

Lisäksi väriksi ja vitamiiniksi n. 1 dl pakastettua lehtikaalimurskaa.

Mauksi lisään joskus hieman omenasosetta tai juustoraastetta tai valkosipulirouhetta tms. Taivas rajana maustamiselle ja mikä parasta, voi käyttää jääkaapista tähteelle jääneitä asioita uuteen tuotteeseen.

Milloin Sinä leivoin viimeksi lettivehnästä?

Terveellisyysnäkökulmastakin katsottuna lettivehnänen on hyvä valinta. Pullapalanen ei sisällä yksittäisenä lainkaan niin paljon sokeria ja rasvaa, kuin yksittäinen voipulla tai korvapuusti. Ja maukkain vehnänenhän tietysti syntyy lisäämällä oikeaa voita ja kardemummaa. Ja se tuoksu. Nykyisin tulee leivottua todella harvoin. Lasten ollessa pieniä ja vielä myöhemmin, kun vielä asuivat kotona, leipominen oli mukava yhteinenkin harrastus.

Koronan tullessa elämäämme ihmiset ostivat kaupan hyllyt tyhjiksi jauhoja. Jauhoja! Sellaisetkin ihmiset ostivat jauhoja, jotka eivät koskaan leivo. Mutta kuinka ollakaan, monelle, tuosta lähes vuoden takaisesta elämänmuutoksesta, oli hyötyä esimerkiksi juuri siksi, että moni opetteli leipomaan ja laittamaan ruokaa kotona. Itse olen maalaistalon lapsi, olen oppinut pienestä asti, että ruoka tehdään kotona, syödään säännöllisesti ja terveellisesti. Lapsuudessani ja nuoruudessani myös monet ruuan raaka-aineet tulivat omasta pellosta ja navetasta. 

Entä Runebergin tortut?

Alkuperäinen resepti: Fredrika Runebergin torttu

1 naula voita

1 naula jauhoja

1 naula sokeria

¼ naula makeita manteleita

¼ naula karvasmanteleita

2 kananmunaa

hilloa

snapsia tai punssia

1. Taikina vaivataan erittäin, erittäin hyvin. Pohjattomilla läkkipeltimuoteilla otetaan taikinaa ja paistetaan, ei kovin kuumassa uunissa.

2. Paistetulle tortulle laitetaan hilloa; vadelmaa tai omenaa, mitä sattui kaapissa olemaan.

3. Jos torttutaikina tuntui kuivalta, kostutettiin se snapsilla tai punssilla.

Runebergin torttuja olen tehnyt usein Armin päivän tarjoiluksi 4.2. 

Joka vuosi myös joudun soveltamaan uusimpia ohjeita, koska kaapista ei vain löydy niihin sopivia tarvikkeita. Enkä kyllä koskaan ole kostuttanut niitä snapsilla tai punssilla, tänä vuonna kostutin hieman omatekoisella sekamehulla ja se sopikin reseptiin vallan hyvin. Toisaalta kaapista löytyy aina jauhoja, kananmunia, voita, öljyä jne.

Tänä vuonna käytin taikinaan korppujauhoja ja keksin muruja sekä koristeluun jääkaapista löytyneen vadelmahillon lopun ja omatekoista omenahilloa, Fredrikan tapaan. 

Yksiselitteisesti - olivat hyviä.

Aurinkoisia pakkaspäiviä Teille, lukijani!

Tänään on hyvä päivä käydä ulkona, vaikka hiihtämässä ja sen jälkeen leipoa jotain itselle, perheelle tai vaikka ilahduttaa naapuria.

Lähteet: IS 4.2.15, kohokohta, omat kuvat omista leipomuksista.