On vierähtänyt jo vuosi edellisestä tekstistäni. Jostain syystä tekstiä ei ole vaan syntynyt. Tässä tekstissä pohdin ystävyyttä ja pyrin antamaan Sinulle, lukijani, pohdittavaa. Pohdinnan syynä on tapahtuma, joka kosketti itseäni syvältä.
Pistäpä ensin rasti ruutuun, onko Sinulla: Paras ystävä, ystävä, kaveri, tuttava vai ei mikään näistä. Vai onko useita?
Vanha sanonta:”Ystävä on kuin pikkuinen ukko, jolla on kädessä pikkuinen lukko. Sillä se sitoo ystävät yhteen, niinkuin maanmies pellolla lyhteen”, on ajatuksia herättävä.
Wikipedia määrittelee ystävyyden seuraavasti: ”Ystävyys on kahden ihmisen välinen ihmissuhde, joka on tuttavuutta läheisempi, mutta seurustelusuhdetta etäisempi. Ystävyys on vapaaehtoinen ja tasa-arvoinen suhde, jonka osapuolet viettävät usein vapaa-aikaansa yhdessä ja keskustelevat henkilökohtaisista asioistaan.”
Mietin monesti, onko minulla ystävää. Siis sellaista ihmistä, joka ei ole perheenjäsen, mutta jota voisi kutsua ystäväksi. Ehkä on, yksi - parasta ystävää minulla ei kai ole ollut koskaan, vaikka kouluaikana monilla tytöillä sellainen olikin. Olen jollain lailla eristäytyvä, erakko, yksinäinen susi. Nykykielellä introvertti.
Onko sinulla ystäviä? Sellaisia, joihin voi luottaa, jotka eivät puukota selkään. Sellaisia, jotka ovat rinnallasi tapahtuipa hyvää tai pahaa. Itse olen huono pitämään yhteyttä oikein keneenkään. Edes sukulaisiin. Silti moni ihminen on mielessäni usein. Voi olla, että siinä on syy, miksi minuunkaan ei kovin moni ota yhteyttä, vaikka kysyäkseen, mitä kuuluu? Sanotaanhan myös, että ”kylään kutsut harvenevat, jos koskaan ei sovi”. Se on varsin totta, puolin ja toisin.
Entä sitten, jos ystävä puukottaa selkään - puhuu takanapäin asioita, jotka olet luottanut hänelle? Onko hän sellainen, joka tekeytyy ystäväksi edessäsi? Tai sinä et olekaan tervetullut porukkaan silloin, kun sinusta ei ole mitään hyötyä? Tai kanssasi ei voi näyttäytyä julkisella paikalla? Tekeekö ystäväsi pilkkaa sinusta? Ikävät kokemukset tekevät ihmisestä varovaisen, kyynisen, tunteettoman. Sydän muuttuu kylmäksi. Ne saavat ihmisen kasvattamaan itselleen suojakuoren, mitä onkin vaikea läpäistä. Epäilyksen varjo astuu helposti kuvaan. Onko tuo ihminen sellainen, kuin kaikki muutkin, jotka etsivät hetken tuttavuutta itsensä tähden?
Ystävä kysyy sinulta, miksi itket? Mietipä, kerrotko sen hänelle - kerrotko totuuden vai muunnellun sellaisen? Tuntuuko ystävä ystävältä? Milloin kysyit viimeksi joltain ihmiseltä, mitä sinulle kuuluu? Oikeasti.
Tätä tekstiä aloin kirjoittaa jo monta viikkoa sitten, kun oli ajankohtaista miettiä, kuka on ystävä ja kuka turha tuttava. Samalla mietin, olenko itse kenellekään ihminen, jota hän voisi kutsua ystäväksi. Peiliin katsomisen paikka. Varmaan lähes jokaiselle.
Antti Tuiskukin laulaa ….”elämä on julmaa”… niinpä.
Pohdintaa ystävyydestä on syytä tehdä omassa mielessään, jopa keskustella ystävien kanssa tästä. Tässä olisi aihe vaikkapa ystäväpalaverille; olenko minä hyvä ystävä, paras ystävä vai turha tuttava?
Kuvat omia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mielelläni lukisin, millaisia ajatuksia tekstini herätti sinussa.