Elämä on hyvää

                                               Omenapuut kukkivat tänä keväänä runsaasti.

                                              

Nyt on vierähtänyt aikaa edellisistä elämänpyörteitä-pohdinnoista. Kevät on jo pitkällä ja kesäloma häämöttää monella. Elämänpyörteisiin mahtuu iloa ja surua, aiemmissa teksteissäni olen ollut enemmän negatiivisten asioiden pohtija; aurinko, uusi elämä luonnossa, linnut ja kaikki kesään heräävä saa ajattelemaan hyviä asioita. Olikohan niin, että suomalaiset ovat maailman onnellisimpia? Ensi viikolle on sääennusteet luvanneet kesän ensimmäisiä helteitä. Mahtavaa!

Törmäsin taannoin facebookissa haasteeseen, missä ihmiset kertovat kuvin elämän hyvistä asioista ilman sanallista selitystä. Itse en osallistunut haasteeseen, mutta se sai miettimään.

Kuvissa oli kotieläimiä, maisemia, kukkia, ruokia, juomia, lapsia, lapsenlapsia... Haaste saa ihmisen ajattelemaan, mitkä asiat oikeastaan tekevät elämästä hyvää.

Usein hyvin pienet asiat ovat niitä parhaita.

Kevät tuo joka vuosi kasvun ihmeen. Kuinka ihmeellistä onkaan nähdä pienestä siemenestä tai mukulasta kasvavat kasvit, kukkaan puhkeavat kukat ja pensaat. Tuomi on yksi suosikeistani. Myöhemmin syreeni ja juhannusruusu. Näiden tuoksu huumaa, tulee mieleen onnellisia ajatuksia lapsuudesta, isän lempikukkia oli sireeni ja äidin juhannusruusu. Lapsuuden kodin pihassa kasvoi näitä pensaita, olen siirtänyt  niitä myös omaan pihaani.

Mökkimaisemassa suopursu ihastuttaa joka vuosi tuoksullaan ja vaatimattomuudellaan.   Hento  vanamo jää helposti isojen varjoon, mutta kun kumartuu vienoa tuoksua kohti, yllättyy ja ihastuu vaaleanpunaiseen pikkukelloon.

Oletko koskaan kokeillut tehdä tuoreista suopursun oksista jalkakylpyä? Ihana, rentouttava kokemus. Muutamia oksia kuumaan veteen likoon n. 15 minuutiksi, sitten jalat sekaan. Parinkymmenen minuutin jälkeen jalat ovat kuin uudet, pehmeät ja rennot. Kun teet jalkakylvyn saunassa, voit samalla harjoittaa vaikkapa saunajoogaa tai ihan vain aktiivista rentoutumista tai kaikkein parasta on olla vain, suorittamatta yhtään mitään. Lämmin höyry kietoutuu hartioittesi ympärille, suopursun tuoksu leijailee ilmassa...

 Joka kevät tulee myös kylvettyä siemeniä, kaikenlaisia siemeniä. Tänä vuonna pistelin multaan kesäkurpitsan, värinokkosen ja pikku-zinnian siemeniä. Vain neljä päivää ja siemenet olivat itäneet. Tuli hyvä mieli.

Onnenapilan mukulat tulee jakaa ja istuttaa keväällä uudestaan. Viime keväänä sain onnenapilan eräältä asiakkaaltani. Tänä keväänä ilahdutin paria kaveria lisääntyneillä mukuloilla. Toivottavasti heilläkin kukka kasvaa. Omani on kaunis.

Äiti sanoi ennen voikukkia pieniksi auringoiksi. Kun katsoo peltoa, missä kasvaa satoja ja tuhansia pikku aurinkoja, tulee hyvä, valoisa mieli. Kevät. Kaikenlaiset pörriäisetkin haistelevat voikukkia ja siirtyvät sieltä omenan ja mustikan kukkiin. Elämä on hyvää niillekin, kunhan kukkia ja mettä riittää. Muistammeko kiittää elämän pienistä iloista? Elämän pyörityksessä unohdamme usein luonnon ihmeen, kauneuden, vaatimattomuuden. Mehiläinen tai lintu tai ihminen, luonto antaa iloa ja hyvää mieltä. 

Meidän Suomen lapinkoiramme, Nappi, tulee lähelle, painaa pään jalkaa vasten ja tökkää. Silitän, rapsutan, tuntuu hyvältä sekä koirakaverista että emännästä. Tiesitkö, että lemmikki voi laskea verenpainettasi, rentouttaa, rauhoittaa? Lemmikkisi on aina hyväntuulinen, se odottaa sinua ja  ottaa iloisesti vastaan, kun tulet töistä, koulusta tai harrastuksista. Se osoittaa, että elämä on hyvää ja lemmikki osoittaa sen pyyteettä. Oletko koskaan ajatellut, että sinäkin voisit toimia noin?

Kuuletko käen kukunnan, entä tuulen henkäyksen tai laineiden liplatuksen? Tunnetko auringon lämmön ja sateen raikastaman ilman? Entä tuoreen ruohon ja mullan tuoksun? Entä huomasitko, että tänä poikkeuskeväänä mustikka kukkii runsaasti. Se luo toivoa, josko syksyllä saataisiin pitkästä aikaa mustikoita.

Isokoskelo ja paljon pieniä poikasia.

Ruuhkavuosina nämä pienet ilot saattavat unohtua, niitä ei näe, huomaa eikä muista, kun elämää pitää suorittaa. Kun elämä rauhoittuu, tulee ehkä tyhjiö, mihin pienet ilot tuovat täytettä. 

Mieti oman elämäsi hyviä asioita. Kirjoita ne paperille tai ota valokuva. Yllätyt. 

Jos tuntuu, että elämä potkii, mikään ei onnistu, harmittaa, kokeile kirjoittaa paperille joka päivä ainakin yksi asia, mikä elämässäsi on hyvää:

- koti

- perhe

- työ

- koulu

- lapset

- terveet kädet

- elämä

- ystävät, kaverit

- oma sauna

- kukat tuomassa kevään sanomaa jne. 

Keksit varmasti monia hyviä asioita.

Hyvä keino on myös listata jokaisesta päivästä yksi hyvä ja yksi huono asia tai kolme hyvää ja kolme huonoa asiaa. Kummaa kyllä, muutaman päivän jälkeen huonoja asioita ei välttämättä enää löydykään niin montaa.

Elämä on kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvää ja antoisaa. Eletään hetkessä.

Ihanaa, aurinkoista kesän alkua! Nautitaan luonnosta ja elämän pienistä iloista.

Rytmihäiriöitä

Elämämme koostuu monista rytmeistä: Päivärytmi, vuorokausirytmi, nukkumisrytmi, syömisrytmi, koulupäivärytmi, työrytmi, tanssirytmi, laulurytmi, kävelyrytmi, puherytmi ja niin edelleen. 

Minulla on viikon verran ollut sydämen rytmi sekaisin.

Päivärytmi

Porojen päivärytmi on varsin rauhallinen. Ne syövät, nukkuvat ja ajoittain palloilevat tiellä. Niiden rytmiä ei järkytä kuin autot ja ihmiset, eivätkä nekään kovin paljon.

Päivärytmin häiriintyminen vauvalla tai pikkulapsella vaikuttaa hänen koko vuorokausirytmiinsä. Vauvan rytmi sekoittuu helposti, joskus tarvitaan ainoastaan yhden päivittäisen asian muuttuminen hetkellisesti. Päiväunet jäävät lyhyiksi, ruoka myöhästyy, tulee vieraita, ja pienen ihmisen säännöllinen rytmi on häiriintynyt. Se tosin palautuu nopeasti.  Aikuisellakin päivärytmi voi häiriintyä helposti. Itselleni on näin vanhemmiten tullut tapa suunnitella ja ajatella etukäteen asioita, mitkä kuuluvat juuri sen päivän päivärytmiin. Jos asiat eivät onnistukaan niinkuin olin suunnitellut, on vaikeaa palata normaaliin rytmiin, voi olla että koko päivä menee sekaisin ja alkaa kiukuttaa.

Koululaisille muodostuu heille sopiva päivärytmi, yleensä koulupäivän pituuden mukaan. Siihen vaikuttaa herääminen, aamupala, koulun alkaminen ja loppuminen, harrastukset ja läksyt. Päivään mahtuu sopivasti ruokailua, liikkumista, ystäviä. Entä nyt poikkeuksellisen etäkouluajan rytmi? Asiantuntijat ovat suositelleet normaalin rytmin säilyttämistä. Suurin osa lapsista ja nuorista näin on varmasti toiminutkin, mutta entä ne lapset ja nuoret, joitten vanhemmat eivät syystä tai toisesta edellytä tai pysty valvomaan rytmin säilyttämistä? Tuleeko lapsille tästä poikkeusajasta signaali, ettei heidän tarvitse noudattaa rytmiä, jos eivät halua? Kuinka kauas tämä signaali kantaa? Kantaako opiskelijan elämään? Kantaako työelämään asti? Tästä pitää olla huolissaan.

Kaiken ikäiset ihmiset muodostavat rytminsä, paitsi kodista saadun mallin, myös yhteiskunnan vaatimusten mukaan. Ainakin ennen on ollut näin. Olen ollut huomaavinani joissakin nuorissa välinpitämättömyyden merkkejä; esimerkiksi säännöllisen päivärytmin noudattaminen voi olla äärimmäisen vaikeaa. Ei jakseta nousta aamulla kouluun tai työhön. Herätään kun herätään, tullaan paikalle, jos tullaan. Tämä herättää pohtimaan, miksi näin on. Mikä on mennyt pieleen? Kasvatus? Kodin rajat? Koulun vaatimukset? Mikä saa pienen, innokkaan, tiedonnälkäisen koululaisen muuttumaan välinpitämättömäksi koko yhteiskunnalle? Tästäkin pitää olla huolissaan.

Itse olen myöhästynyt töistä yhden kerran kunnolla, nukuin pommiin. Olin silloin terveyskeskuksessa vastaanottoavustajan virassa. Minulla ei ollut vielä puhelinta, siis ei sitä lankapuhelintakaan. Olin nukkumassa, kun ovikello soi. Heräsin. Kello oli 10. Minun olisi pitänyt olla töissä jo 7.30. Ja kuka on ovella?  Terveyskeskuksesta oli lähetetty yksi hoitaja katsomaan, onko jokin hätänä. Kyllä nolotti. Nolotti pitkään. Ja kyllä, tunnit tehtiin takaisin.

Työelämässä on jo pitkään ollut havaittavissa työrytmistä  piittaamattomuutta. Työhaastateltava voi kysyä: Onko pakko noudattaa jotain tiettyä töihin tuloaikaa? Onko pakko tehdä jokin työtehtävä, jos se ei kiinnosta tai katsoo olevansa ylikoulutettu tähän tehtävään? Onko pakko noudattaa sääntöjä? Onko pakko tulla töihin, jos on liukas keli? Haloo!!! Yhteiskunta ei pyöri näin! Miten yhteiskunta ja työelämä muuttuvat koronapandemian aiheuttamien poikkeuksellisten järjestelyjen vuoksi? Se jää nähtäväksi.

Noudatatko sinä säännöllistä syömisrytmiä?

Tuskailetko painon hallinnan tai unirytmin kanssa? Olisiko näillä kahdella kysymyksellä yhteys?
Jokaiselle ihmiselle muodostuu päivärytmi ihan itsestään. Se on jono tapoja.
Syöminen on yksi tärkeimmistä päivärytmin kulmakivistä. Siihen pitäisi kiinnittää nykyisin enemmän huomiota. Ennen aikaan tavat olivat aika itsestään selvät; Sekä kaupungissa että maalla noudatettiin säännöllisiä ruoka-aikoja. Katso esimerkiksi jokin vanha kotimainen elokuva, ”Suomisen perhe” vaikka.

Jostain syystä nykyaika on vienyt monet perheet pikaruokalatyyppiseen toimintaan. Ei ole yhteisiä ruokahetkiä, jolloin kerrottaisiin päivän kuulumiset perheelle. Jopa ruokapöytä on saatettu poistaa kalusteista. Ja joskus oltaisiin kotona yhtäaikaa, jokainen käy silti jääkaapilla omaan rytmiinsä ja syö mitä syö. Tämä johtaa helposti myös painonhallintaohjelmiin. Usein on kysymys liian vähästä ja ravintoköyhästä syömisestä tai liian suurista ja energiapitoisista annoksista. Väsyttää. Mainokset ovat

pullollaan lisäravinteita, moni turvautuu niihin, koska se on helppoa. Mutta korvaavatko ne monipuolisen ruuan? Eivät. Korvaavatko ne perheen yhteisen ruuanlaittohetken? Eivät. Korvaavatko ne perheen yhteisen ruokailun? Eivät. Ruokailutavoista ei ole enää selkeää käsitystä, esimerkiksi hyviin tapoihin kuuluu istua yhteisessä ruokapöydässä niin kauan, että kaikki ovat ehtineet syödä. Ei lähdetä pöydästä kuin ravintolan nonstop-lounaalta. Liekö nämä ajatukset ikääntymisen tuomaa kukkahattutätimäisyyttä?

Entä sitten se sydämen rytmi?

Sydämen rytmi häiriintyy nuorena, kun rakastut. Sydän pakahtuu, läpättää, villiintyy ja jättää lyöntejä väliin. Sydän pakahtuu surusta, ilosta, kaikenlaisista elämän suurista ja yllättävistä tapahtumista.

Sydämen rytmi häiriintyy fyysisesti joistain sairauksista. Se tulee ottaa vakavasti. Sydämen rytmi voi häiriintyä myös epäsäännöllisesti päivärytmistä ajan myötä. Ihminen kuormittuu liikaa, stressaantuu, ja sydän voi ilmoittaa, että hidasta ihminen, hidasta. Joskus syytä tähän ei löydy, se vain tulee.

Sydämen rytmiin voi vaikuttaa myös jännittäminen eri tilanteissa. Onko sinulla ollut rytmihäiriöitä?

Jokaisella ihmisellä on sydämen rytmihäiriöitä, mutta normaalisti ne eivät tunnu eivätkä oireile.

Itselläni on ollut joskus harvakseltaan, vaikkapa liian suureen rasitukseen, paineeseen tai stressiin liittyviä tuntemuksia sydämen alueella. Tämä viimeisin rytmihäiriö onkin ollut haasteellisempi. Sydämen syke alkoi tuntua voimakkaana, tuntui, kuin se olisi lyönyt väärään suuntaan. Syke oli kuitenkin minulle tyypillisesti varsin matala tai normaali ja vahva. Samoin verenpaine normaalin matala. Pulssia tunnustellessa tuli tuntemus, kuin sydän olisi jättänyt ajoittain lyöntejä välistä, tämä yleensä tarkoittaa lisälyöntiä.

Yläselän liikuttelu ja venyttely lisäsi tuntemuksia. Muutoin ei ollut mitään kummempia oireita, työt hoituivat normaalisti, väsymystä tosin oli enemmän, ei jaksanutkaan tehdä työpäivän jälkeen saliharjoittelua täysipainoisesti. Kuuntelin tilannetta kolme vuorokautta, sitten kävin terveyskeskuksessa sydänfilmissä sekä lääkärin vastaanotolla. Mitään löydöksiä ei osunut haaviin. Tilanne rauhoittuu levolla, ulkoilemalla, hieronnalla ja sydämen sykettä laskevalla lääkkeellä, toivottavasti.

Rytmit kuntoon

Elimistömme ilmoittaa tavalla tai toisella ylikuormituksesta. Se ilmoittaa, jos liikkuminen jää liian vähäiseksi tai stressi ja unettomuus vaivaavat. Jokaisella ihmisellä on viisas koneisto sisällämme, sitä kannattaa kuunnella. Sydämen rytmin muutokset on aina tutkittava, varsinkin jos tilanteisiin liittyy kipua, pyörtymistä, puolioireita tai jotain muuta normaalista poikkeavaa. Itse olemme oman kehomme asiantuntijoita.

☘😻

Mieti, ovatko sinun päivittäiset rytmisi kunnossa. Aloita vaikka ruokarytmin tarkistuksella. Yksinkertainen keino on pitää 3-5 normaalia päivää ruokapäiväkirjaa. Merkitse siihen kaikki mitä syöt ja juot sekä määrät. Tee näin ajattelematta oikeaa ruokarytmiä, näin saat itsellesi arvokasta tietoa siitä, mitä, minkä verran ja miten syöt. Samoin voit tarkkailla vaikkapa liikkumistasi tai nukkumistasi.

Tanssimaan pääsee varmasti vielä tämän vuoden puolella ja laulamista voi harrastaa missä vain.

Ihanaa kesän odotusta, pysytään rytmissä!

Omat kuvat.

Ajatuksia tyhjässä pesässä

Viimeinen lapsi lensi pesästä. Asiantuntijat sanovat, että silloin kasvatus on onnistunut, kun lapsi muuttaa omilleen. Meillä on neljä lasta, kaikki ovat muuttaneet omaan kotiin aikanaan. 

Vajaa kolme vuotta sitten yksi aikuinen lapsemme muutti taivaan kotiin.


”Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa ja rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.”

Elämään kuuluvat asiat, kuten syntymät ja kuolemat saavat aikaan tunnemyrskyjä.

Itselläni viimeiseen neljään vuoteen on mahtunut aika paljon elämän kriisejä lähipiirissä; pari naimisiin menoa ja syntymää, useita kuolemia sekä omia, silmiin liittyviä leikkauksia.

Mene metsään

Poikani kuoleman jälkeen luonnossa liikkuminen on aiheuttanut enemmän ja vähemmän tunnemyrskyjä. Itku tulee herkästi yksin kävellessä ja koen jopa ahdistusta. Erityisesti tähtitaivas  aiheuttaa itkun ja pohjattoman kaipauksen.  Miksi? Asiantuntijat kehottavat menemään metsään, koska se rauhoittaa ja hoitaa. Rakastan luontoa, mutta nytkin, kun kirjoitan asiaa ulos, alkaa itkettää. Teimme mökillä remonttia muutamia vuosia sitten, poikani oli siellä koko kesän töissä. Tuntuu, että hänestä on jäänyt palanen sinne. Sielläkin tulee selittämättömiä surun, kaihon ja kyynelten puuskia. Olenkin tehnyt muistelupaikan kauniille paikalle, mistä näkee järvelle.

Samalla tavalla reagoin alitajuisesti, kun kuulen tiettyjä lauluja. Sellaisia ovat "Lapsuuden usko" tai "Suojelusenkeli", erityisesti Mikko Alatalon suojelusenkeli tai Samuli Edelmanin "Kirkossa".
Se tunne, että en pystynyt suojelemaan lastani maailman pahuudelta ja yhteiskunnan liiallisilta vaatimuksilta vie voimia.

Elämän kriisit nostavat vanhoja asioita pintaan. Niin aivot toimivat. Käsittelemättömät asiat tai asiat, joitten käsittely on kesken, nousevat ajoittain pintaan jonkin tapahtuman myötävaikutuksella. Tapahtumat voivat olla iloisia tai surullisia. Viimeisen lapsen muutto pois kotoa on hyvä asia, mutta se saa aikaan kyyneliä - tässäkö tämä oli? Nyt ymmärrän, miltä omasta äidistä ja isästä on tuntunut, kun muutin pois kotoa. Ymmärrän heidän huolensa.

Itselläni lapsen muutto taivaaseen on ollut asia, mikä saa pelkäämään, pelkäämään kaikenlaista, pelkäämään, etteivät lapset tai lapsenlapset haavoittaisi itseään kovin pahasti. Kaikilla on kuitenkin asiat hyvin, siivet kantavat.

".....Kohta ryntäät maailman ruuhkaan

Näet varjoja ja aurinkoa
Tee mitä teet mut älä sielullesi vahinkoa
Sillä haavat nuo ei paranen
Vaikka isi kuinka puhaltais
Siksi toivon että enkelini jostain suojaa sais

Tuota lapsuuteni kuvaa
Vielä hetken muistelen
On harmaantuneet värit enkelin
Repaleiset siivet sen
Oi jos voisin paikata edes laudat lahoimmat
Tuon sillan, jonka yli kaikki lapset kulkevat."

                             

Eräs ystävä sanoi aikanaan, että muista, että sinulla on eläviä lapsia ja lapsenlapsia. Muistan varmasti. Toivottavasti osaan osoittaa sen myös niin, että he tuntevat sen. Muistan myös ystäväni lausuman aina, kun suru alkaa vallata liikaa tilaa elämässä.


Monet yhteiskunnan vaatimukset aiheuttavat voimattomuuden tunteita. On pakko osata. Pintaan puskee ensin voimattomuus, sitten ärsytys ja lopulta sopeutuminen. Vastustaminen ei auta. Laki on laki. Opettele tai putoat yhteiskunnan rattaista. Loppujen lopuksi suurin osa ihmisistä sopeutuu, pieni osa ei jaksa.

 

Näkymätön 

Näkymätön

Olen muuttunut ajan myötä näkymättömäksi. Kaupan kassa huomaa vain  edelläni kulkevan puolisoni ja tervehtii häntä, minä olen näkymätön. Usein ”piipitän” (siltä se tuntuu) tervehdyksen, mutta edes katse ei nouse. Olen siis näkymätön ja kuulumaton. Ruuhkaisella kadulla kävellessä (siitähän tällä hetkellä ei ole pelkoa) joudun väistelemään koko ajan, muuten tulisi yhteentörmäys, ainakin luulen niin. Olen muille näkymätön, mutta itselleni olen vielä lihaa ja verta. Pelkään kolhuja, mustelmia, haavoja.

Huomaan, että olen alkanut käyttäytyä erilailla kuin ennen. Suojelen tahtomattani itseäni. Väistelen, myötäillen, yritän tehdä asiat hyvin ja sääntöjen mukaan. Pienet asiat, kuten väärään kaappiin eksynyt astia tai kuihtunut kukka, saavat aikaan suuttumusta.

Pelkäänkö tulevaisuutta? Pelkäänkö menetyksiä? Pelkäänkö pettymyksiä ja haavoja? Ihmettelen oman mieleni liikkeitä. Ehkä olen rakentanut ympärilleni kuoren; on asioita, mitkä eivät enää tunnu miltään.

Keijukaiset

Miten hoidan itseäni?

Aivot tarvitsevat työtä. Aloin kolme vuotta sitten kutomaan (tai neulomaan) kirjoneule- ja pitsisukkia ja -lapasia. Niitä tehdessä ei tullut muita ajatuksia mieleen. Se harrastus on säilynyt ja toimii edelleen niin ilon, surun kuin voimattomuuden hoitona.Tänä talvena olen kutonut kaksi villapuseroakin. Lisäksi laulan, se purkaa jännityksiä ja tuo hyvää mieltä. Laulutekniikka on ihmeellistä. Siitä avautuu uusia asioita koko ajan, vuosien päästä saattaa oivaltaa jotain, mitä on harjoitellut jo kauan. Laulan mielelläni yksin, silloin ei ole väliä tekeekö mieli tanssia vai itkeä.

Tyhjä pesä

Aikanaan, kun nuorimmat lapsemme aloittivat koulun, minulla oli ensimmäinen tyhjän pesän kriisi. Se unohtui arkisessa aherruksessa. Nyt, kun oikeasti yhtään lasta ei enää asu kotona, on aika tyhjä tunne. Ja kyllä, puoliso asuu kotona 🙊.

Uskon, että moni meistä vanhemmista elää, ainakin osittain, lasten kautta. Monilla vanhemmilla ei ole yhtään yhteistä harrastusta. Tuskin se on välttämätöntäkään, mutta onko puolisoilla mitään yhteistä, kun he jäävät kahden? Kokemuksesta voin sanoa, että opettelemista on. Onko yhteisiä televisio-ohjelmia? Vietättekö vapaa-aikaa samassa tilassa vai kodin eri puolilla? Syöttekö joka päivä ainakin kerran yhdessä? Ärsyttääkö? Nyt on aika opetella olemaan kahdestaan, nauttimaan ajasta yhdessä. Työelämä rajoittaa lastenlasten tapaamisia, mutta ajat, mitkä voi viettää heidän kanssaan, ovat arvokkaita molemmille. Lapsille mummojen ja vaarien tarinat ovat ihan yhtä tärkeitä kuin meille aikanaan.

Kesä on jo ovella. Käki kukkuu, niinkuin äitienpäivän alla kuuluukin. Kukkia ilmestyy joka päivä lisää ja perhosia. Nautinnollista loppuviikkoa ja ihanaa äitienpäivää!

Uskomatonta, olin kirjoitellut yllä olevia ajatuksia useiden päivien ajan ja sitten Länsi-Savossa 3.5.2020 Petteri Kilpeläinen kirjoittaa samoista asioista.

Länsi-Savo 3.5.2020

Lähteet: Länsi-Savo, Suojelusenkeli, Mikko Alatalo, omat kuvat.