Tänään on vietetty Tapaninpäivää. Ennen tämä päivä antoi luvan lähteä liikkeelle rauhoittumista vaatineen jouluaaton ja -päivän jälkeen. Tänä päivänä ihmiset eivät enää ajattele näin ahdasmielisesti. Toisaalta tuntuisi, että rauhoittumista tässä yhteiskunnassa tarvittaisiin. Tarvittaisiin ihmisiä, jotka opastaisivat nuoria kristillisiin arvoihin. On uskomatonta, että koululaiset voivat itse valita, menevätkö koulun järjestämään joulujuhlaan, varsinkin jos tapahtuma on kirkossa. Itse olen sen verran vanhoillinen, että soisin lasten ja nuorten tietävän, miksi joulua vietetään - ja sehän on nimenomaan kristillinen juhlapäivä. Tätä asiaa voisi pohtia ja pyörittää pitkästikin, mutta mitäänhän tälle kehitykselle ei enää voi. Kaupallistuminen, maallistuminen, arvot tai arvojen puuttuminen ovat tulleet jäädäkseen myös muihin kristillisiin juhlapäiviin.
Joulu on suoritettu
Usean vuoden ajan on tuntunut, että ei saa kiinni enää ns. joulumielestä. Miksi, en osaa sanoa. Tänä vuonna tuo tunne oli erityisen vahva. Jotenkin vuosi vuodelta joulun merkitys on vähentynyt. Tänä vuonna edes joulukoristeita ei tullut laitettua entiseen tapaan. Joulukortteja lähetin ja sainkin. Kortti on jotenkin edelleen se paras, vaikka moni onkin siirtynyt ainoastaan sähköiseen joulutervehdysten lähettämiseen. Kohdatessa ihmiset toivottivat lämpimästi hyvää joulua toisilleen.
Jouluun kuului hyvin perinteisiä asioita: Lapsista kaksi oli kotona, jouluruokia ja - leivonnaisia tehtiin, oli suklaata ja joulukukkia. Oli myös hyasintti, mikä toi jouluista tuoksua kotiin. Kuusi oli koristeltu ja kynttilöitä paloi pöydillä. Joululiinat toivat lämmintä väriä ruokapöytään.
Haudoilla käytiin muistelemassa edesmenneitä läheisiä ja vietiin kynttilöitä tuomaan valoa pimeyteen. Hautausmaa oli kaunis ja tunnelmallinen jouluaaton sinisen hämärän laskeutuessa pimeämpään iltaan.
Periaatteessa siis ulkoiset joulun puitteet olivat kunnossa.
Oma korvien väli on vain unohtanut juuri sen joulutunnelman. Onko sitä sitten ollutkaan? Onko joulutunnelma tullut pienten lasten kautta? Millainen joulutunnelma olisi se oikea? Joulun tunnelmaa toi ennen joulukuusi, sen hakeminen metsästä ja se tuoksu. Viime jouluna tein itselleni varsin suuren myönnytyksen - joulukuusi korvattiin tekokuusella. Päätös oli vaikea ja jotenkin väärä. Tänä vuonna se asia oli jo pehmentynyt, se oli melkein hyväksytty; Mietin jopa, koristellaanko kuusta ollenkaan, mutta se se vasta hankala asia olisikin ollut. Eli kyllä kuusi tänäkin vuonna tuotiin tupaan ja puettiin ihan uusiin värivaloihin.
Hektinen arki on omiaan hävittämään joulutunnelman, mutta jokainen varmasti pystyy itse vaikuttamaan siihen asiaan. Elämä kuitenkin valuu päivä kerrallaan eteenpäin...tahdomme tai emme. Kuvassa näkyvä Edi-koira oli vilpitön hyvän mielen tuoja. Se tuli lähelle rapsutettavaksi, se lipaisi kielellä kiitokseksi, se oikaisi lepäämään, kun väsytti - meidän ihmisten pitäisi ottaa enemmän eläimistä mallia, olla välittömiä ja luottaa siihen, että elämä kantaa, vaikka se ei aina siltä tuntuisikaan.
Uutta vuotta odotellessa pannaan mietintään, mikä tänä kuluneena vuonna on mennyt hyvin? Mitä olen tehnyt oikein? Mitä odotan tulevaisuudelta? Jätetään menneet menneisiin ja siirretään epäonnistumiset mahdollisuuksien ja opittujen asioiden koppaan.
Hyvää loppuvuotta!
