Pyhäinmiestenpäivä ja suru

 

On hetkiä, joissa suru

pukee hitaasti hiljaisuuden ylleen

ja kumartuu kesän päälle.

Sinä päivänä,

jota ei vielä tiedä,

se nousee lähteäkseen,

mutta jättää ikkunan raolleen.

Siitä mahtuu muistot ja

maailman isoin ikävä.

(Tuntematon runoilija)

Tämä runo on koskettanut minua syvästi.  Maailman isoin ikävä kurkistaa ajoittain ikkunan, joskus oven raosta.

Jo lapsuudesta olen oppinut, että kirkollinen juhlapäivä, Pyhäinpäivä tai niinkuin ennen sanottiin, pyhäinmiestenpäivä, on päivä, jolloin muistellaan vainajia, rauhoitutaan, käydään kirkossa ja viedään kynttilöitä läheisten haudoille. Minun lapsuudessani/nuoruudessani halloween-tyyppinen juhlinta pyhäinpäivänä ei olisi tullut kysymykseenkään. Ja pakko tunnustaa, en kyllä ymmärrä sitä edelleenkään, vaikka se onkin ollut Suomeen rantautuneena jo pitkään. 

Pyhäinpäivän määritelmä

Pyhäinpäivä on kristillinen juhla. Se on sulautuma kahdesta sitä edeltäneestä kristillisestä pyhäpäivästä, kaikkien pyhien päivästä ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivästä, jotka yhdistyivät uskonpuhdistuksen myötä. Pyhäinpäivänä muistellaan edesmenneitä läheisiä ja kristikunnan marttyyreja sekä muita Kristukseen uskovia kuolleita. Vuonna 1967 päivän nimi vaihdettiin ‘pyhäinmiestenpäivästä’ nykyiseen muotoon.

Pyhäinpäivää vietetään 31.10. - 6.11. väliselle ajalle sattuvana lauantaina, vuoden pimeimpään aikaan. Omaiset vievät silloin läheistensä haudoille kukkia, kynttilöitä ja seppeleitä. Haudoilla käynti pyhäinpäivänä alkoi yleistyä Suomessa toisen maailmasodan jälkeen. 

Kristillisestä näkökulmasta pyhäinpäivään liittyy vainajien muistelun lisäksi ajatus toivosta ja elämän jatkumisesta tuonpuoleisessa.

Halloween-määritelmä

Halloween on anglosaksisissa maissa pyhäinpäivän aattona vietettävä juhlapäivä, alkuaan muinaisten kelttien talven alkamisen päivä samhain, jolloin vainajahenkien uskottiin liikkuvan. Nimi on lyhenne englannin sanoista ”All Hallows' Eve” eli kaikkien pyhien aatto.

Suomalainen Halloweenin vietto on saanut vaikutteita Yhdysvalloista. Juhlan viettoon kuuluvat kurpitsalyhdyt, naamiaiset, ja leikit sekä karkkeja ja kepposia tarjoilevat lapset.

Perinteet

Perheemme pyhäinpäiväperinteitä ei ole paljon. Niihin kuuluu aina, kun mahdollista, hautausmaalla käynti, kynttilöiden vienti haudoille ja vainajien muistelu. Itselleni tuo perinne tuli entistä tärkeämmäksi jo 37 vuotta sitten, kun isäni kuoli yllättäen. Sittemmin hautausmaalle on lisääntynyt hautoja, joiden äärellä käyn muistelemassa;setiä, kummit ja ystäviä. Viimeisimpinä oman äidin ja oman lapsen kuolemat ovat tehneet muistelukäynneistä entistä tärkeämpiä. 

Pyhäinpäivän kotiruokalistalla on usein kokonainen naudan paisti ja perunaa jossain muodossa. Jälkiruokana jotain suklaista, kakku, mousse tai jokin sen kaltainen. Lisäksi kynttilät palavat sekä sisällä että ulkona.

Lapsuudessa muistan pyhäinpäivänä sään olleen hyvin usein lumipyryä.  Silloin tuli myös kaukana asuvia sukulaisia yökylään. Miehet kävivät metsästämässä. 

Pyhäinpäivän merkitys on nyky-yhteiskunnassa vähäinen. Monet nuoret eivät edes tiedä, miksi on kaksi pyhäpäivää. Meille vanhanaikaisen, kristillisen kasvatuksen saaneille uskon tämän päivän olevan tärkeä, surullinenkin.

Suru

Suru ei ole sairaus, sillä luopuminen ja menetykset ovat luonnollinen osa elämää. Kuitenkin on tilanteita, missä tarvittaisiin apua esimerkiksi läheisen kuoleman käsittelyyn. Syynä voi olla äkkikuoleman tai traumaattisen menetyksen jälkeinen tila.  Tällaisen kokeneista joka toisella suru pitkittyy. Pitkittyneestä surusta kärsivällä kuoleman kieltämisen vaihe surun käsittelyssä viivästyy.

Surututkija Anna Liisa Aho on lausunut seuraavaa: ”Normaali suru on rakkautta ja ikävää kuollutta kohtaan, mutta pitkittyneessä surussa sureville jää kuolintilanteen trauma päälle. Henkirikoksen, itsemurhan, hoitovirheen tai lapsen kuoleman jälkeen voi olla syvä katkeruus ja viha tekijää tai tapahtumaa kohtaan, jolloin sureva ei pysty siirtymään elämässä eteenpäin, kun kuolemaa ei pysty hyväksymään.”

Pitkittynyt suru on saamassa oman diagnoosin maailman terveysjärjestön WHO: n ylläpitämässä tautiluokituksessa. 

Suru ei välttämättä tarvitse diagnoosia, mutta yhteiskunnan pitäisi muuttaa suhtautumista suruun. Kukaan ei ole surun alkuvaiheessa työkykyinen. Tällä hetkellä surun aiheuttama työkyvyn menetys diagnosoidaan masennukseksi tai akuutiksi stressireaktioksi.

Pyhäinpäivänä suru, kaipaus, muistot valtaavat mielen. Tunteet voivat olla pinnassa tai aiheuttaa vain hallittua surumielisyyttä. Aika auttaa käsittelemään ja myös jollain tasolla hyväksymään vaikeitakin asioita. Elämä jatkuu.

Hyvää marraskuun alkua hyvät lukijani!

Lähteet: HS 1.8.2020, omat kuvat, Wikipedia 

Musiikkitestamentti

Musiikki elämässämme

Musiikilla on paljon hyviä vaikutuksia ihmisen eri osa-alueilla. Se rentouttaa, tuottaa hyvää mieltä, auttaa keskittymään ja lievittää stressiä. Se aktivoi aivoja ja virkistää muistia. Se aktivoi liikkumaan. Musiikki myös jakaa mielipiteitä, yksi pitää klassisesta toinen raskaasta metallimusiikista. Karaoke on vuosien mittaan rantautunut Suomeen niin, että enää on hyvin vähän ihmisiä, joka ei olisi ainakin kerran elämässään ollut kuulemassa karaokelaulua tai jopa kokeillut sitä itse. Karaoke rantautui Suomeen n. 30 vuotta sitten ja ensimmäinen karaokelevy (Finnkaraoke I) julkaistiin v. 1991.Karaoken alkuperäinen tarkoitus on ollut olla koko kansan tapa päästä "tähdeksi". Jo 80-luvun puolivälissä karaokea laulettiin ruotsinlaivoilla englannin kielisin kappalein. Karaoke on tuonut laulamisen lähemmäs ihmistä.

Musiikilla on voimakkaita vaikutuksia tyylilajista riippuen, se kiihdyttää tai rauhoittaa. Musiikin kuuntelu vähentää kortisolin eritystä suorassa suhteessa stressin lievenemiseen. Musiikki parantaa kognitiivista suorituskykyä. Muusikoilla iänmukainen aivokudoskato on vähäisempää. Musiikilla on vaikutuksia myös somaattisissa sairauksissa. Musiikki vähentää mm. sydän- ja lonkkaleikkauspotilaiden kokemaa stressiä sekä ennen että jälkeen leikkausten. Tässä vain muutamia esimerkkejä. 

Musiikkia voi kuunnella, soittaa, laulaa tai vaikka taputtaa käsillä tai kattilan kansilla.

Musiikki kuntoutuksessa

Musiikkia käytetään kuntoutuksessa laaja-alaisesti, ainakin musiikki-, fysio- ja toimintaterapiassa. Musiikki tekee hyvää koko ihmiselle, se aktivoi aivoja ja parantaa terveyttä sekä sillä voi kuntouttaa muistia.

"Aivoja vaurioittaviin sairauksiin ei ole parantavaa hoitoa. Kuntoutuminen perustuu säästyneiden neuronien käynnistämään synapsien uudismuodostukseen. Musiikki aktivoi aivoja laaja-alaisesti, mikä edistää hermoverkostojen korjautumista. Musiikin kuuntelun lisääminen tavanomaiseen kuntoutukseen tehostaa Parkinson- ja aivohalvauspotilaiden motoriikan säätelyä, nopeuttaa aivohalvauksen jälkeisen puhehäiriön ja kognitiivisten vaurioiden paranemista ja vähentää dementiapotilaiden käytöshäiriöitä. Musiikki lisää keskittymiskykyä, nostaa mielialaa, vähentää sekavuutta ja ahdistuneisuutta sekä parantaa muistin toimintaa. Musiikin kuuntelu näkyy myös aivojen rakennemuutoksina. Musiikin vaikutus perustuu fysiologisen stressin ja masennuksen vähenemiseen, motoriikan tahdistukseen, aivojen rakenteelliseen muovautumiseen ja dopamiinivälitteisen mesolimbisen järjestelmän aktivoitumiseen. Musiikin kuntouttava vaikutus ei riipu aiemmasta musiikin harrastuksesta. Aivoinfarktipotilailla vaikutukset voidaan todeta vielä kuuden kuukauden kuluttua." (Suora lainaus Duodecimin artikkelista musiikin vaikutus aivojen kuntoutuksessa).

Monelle tuntemattomampi sairaus on essentiaalinen eli itsesyntyinen vapina, mihin musiikilla on kuntouttava vaikutus. Perustuneeko tämä sitten ajatusten siirtymiseen pois vapinasta vai kokonaisvaltaiseen rentoutumiseen, sitä ei ole selitetty. Erityisesti laulamisella ja soittamisella on vapinaa vähentävä vaikutus osalle potilaista.

 

Musiikkitestamentti, mikä se on?

Oikein valittu musiikki virkistää vanhankin muistia. Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan pysyvimmän muistijäljen olisi jättänyt musiikki, mitä kuuntelimme eniten 14-vuotiaana. Kuka muistaa mitä musiikkia silloin kuuntelikaan? 

Itse olen kuunnellut aina eniten suomalaista iskelmää ja tanssimusiikkia. Esimerkiksi Kirkan Varrella virran tai Mami blue, Katri-Helenan Nuoruus on seikkailu tai Päivi Paunun Jokainen päivä on liikaa ovat tuttuja kappaleita vuodelta 1974. Tanssimusiikki on aina ollut lähimpänä sydäntäni ja nuorena tulikin käytä paljon lavatansseissa.

Musiikkitestamentti on elämän soittolista. Musiikkimuistot varastoituvat eräiden tutkimusten mukaan aivoissa siihen osaan, johon Alzheimerin tauti ei vaikuta. Jos ihmisen muisti ei enää toimi, omaiset ja hoitava henkilökunta voivat käyttää elämän soittolistaa muistojen herättelemisessä. Mielimusiikki luo sillan kadonneisiin muistoihin ja voi auttaa kohtentamaan muistisairaan turvallisuuden tunnetta ja luottamusta. Musiikkitestamentti pitää tehdä itse, se on hyvin henkilökohtainen.

Nykyisin esim. hoitokotien nuori hoitohenkilökunta ei saata olla edes kuullut asukkaiden nuoruuden musiikkisuosikkeja. Monet kappaleet, joita itsekin laulan, ovat omille lapsilleni tuntemattomia. 

Monesti on todettu, että täysin puhumaton, muistamaton ihminen voi yllättäen laulaa kirkkaasti ja selkeästi esim. joululauluja tai virsiä. Musiikki on siis erittäin tärkeää ihmisten elämässä, sitä tulisi käyttää tulevaisuudessa entistä enemmän myös hoitotyössä. 

Musiikki tuo myös alitajuisesti muistoja mieleen. Jotkin laulun sanat saattavat alkaa itkettää ja toiset tuoda hymyn huulille. Itselläni lauluharrastuksen myötä tunteiden etsiminen laulun tulkintaan on vahvistanut sanojen merkityksen löytämistä. Joskus jää miettimään, mitä sanojen kirjoittaja on ajatellut, löydänkö sen tunteen vai liitänkö sen oman elämäni pyörteisiin.

 

Täytynee tehdä musiikkitestamentti, teetkö sinäkin?

Lähteet: Duodecim (2014), Gramex-lehti (3/2020), Google musiikkivuodet, omat kuvat.

Viisautta vai ei

maailmassa. 

Vaikeneminen on kultaa

Oletko Sinä porukassa se, joka on taustalla hiljaa? Vai se, jolla on mielipide jokaiseen asiaan? Vai oletko se, joka ujosti joskus kertoo mielipiteensä, mutta joka teilataan välittömästi? 

Usein törmää tilanteisiin, joissa joku kertoo kokemuksistaan. Jos paikalla on kaksi tai enemmän, aina löytyy myös tyyppi, jolla on pikkuisen tai vähän enemmänkin parempi tai pahempi kokemus. 

Monesti olen miettinyt, mitä tämän taustalla on, onko besserwisserillä ollut hankala lapsuus vai teilataanko hänet työpaikalla? Vai onko se vain viatonta keskusteluun osallistumista?

Myötätuntoisuus on osa viisautta tai myötätuntoisuuden kautta viisaus tulee näkyviin. Viisas osaa olla myös hiljaa. Viisas pohtii oppimiaan asioita: Mitä tämä tarkoittaa minulle? Mistä asia johtuu? Mitä seurauksia sillä on? Viisaat ovat lempeitä sekä muille että itselleen. Viisas ei esiinny besserwisserinä, jolla on mielipide joka asiaan. Mielipidettä ei ainakaan tarvitsisi aina kertoa. 

Viisas pääsee vähemmällä

Oletko koskaan ajatellut sanontoja: ”Viisas mies valitsee vahvan naisen” tai ”Menestyvän miehen takana on nainen”?

"Jos tarvitset vahvaa miestä johonkin, voit aina pyytää suomalaista naista." Suomessa naisen on tarvinnut pitkään olla vahva. Hoitaa tila, pellot, eläimet ja lapset, kun mies on ollut sodassa tai ryypännyt sodan jälkeistä traumojaan liiterissä.

Silloin, kun nainen meni palkkatöihin kodin ulkopuolelle, kotityöt ja vastuu lapsista jäivät edelleen luonnostaan hänelle. Hän sai samasta työstä vähemmän palkkaa vain, koska killuttimet puuttuvat. Vastakkain asettelu naisten työt ja miesten työt oli vahva. Edelleen tämä pitää paikkaansa osassa perheistä: Isä ei pese vauvan pyllyä tai laita ruokaa saati siivoa, osittain tasa-arvo toteutuu hyvin. Mielestäni perheissä, missä molemmat vanhemmat käyvät työssä, on luonnollista, että ei erotella naisten ja miesten töitä. Toisaalta mies osaa leipoa ja nainen käyttää raivaussahaa, jos haluaa. 

Onko niin, että jos nainen ei pidä omaa vahvuuttaan pinnalla, hän pelkää luisuvansa nyrkin ja hellan väliin? Ja onko mies todennut viisaan pääsevän vähemmällä: kun nainen joka tapauksessa hoitaa hommat, usein ainakin omasta mielestään paremmin, voi yhtä hyvin oikaista jalkansa sohvalle ja nauttia passauksesta – ja kärsiä hetkittäin nalkutuksesta?

Mielestäni kaikissa ja kaikessa on jotain hyvää. Omaa arvoa ei nosteta toista lyttäämällä. Aidointa tasa-arvoa on jokaisen yksilön arvostaminen riippumatta siitä, mitä jalkovälissä on.

Maalaisjärkeä   (Talonpoikaisjärkeä)

Tässäpä mielenkiintoinen aihe, onko järkeä vai ei. Kuten Aina-Inkeri Ankeinen sanoisi:” Miksi kaiken aina pitää muuttua?” Käsittämätöntä venkoilua. Olen havainnut jo pidemmän aikaa, että haastatteluissa tms.mielipiteiden vaihdoissa sana ”maalaisjärki” on muuttunut ”arkijärjeksi”. No, onhan se ihan ”maalaisjärkeen” käypä sana, mutta mitä ”maalaisjärki”-sana sitten on alunperin tarkoittanut? Itse ajattelen sen olevan juuri sitä ”arkijärkeä” eli kantapään kautta tai ihan luontaisesti opittua, tavallista, käytännöllistä, luonnostaan oikein menevää, ei teoriaan tai mihinkään teoriaoppeihin perustuvaa järkeä. 

Löysin googlea selaillessani myös seuraavan määritelmän on maalaisjärjelle: Ihminen käyttää olemassa olevaa tietoa käytännöllisesti. Silloin ei välttämättä ole teoreettista pohjaa järjenkäytölle, vaan se voi perustua tunneperäisille ja käytännön kokemuksellisille asioille. Käytetään siis käytännöllisesti järkeä tai maalaisjärjellistä ajattelutapaa. Silloin kun käsite otettiin käyttöön, maailma oli muuttunut ja myös ajattelutavat olivat muuttuneet eli pätee edelleen tässä muuttuvassa maailmassa ja yhteiskunnassa.

Tämän määritelmän mukaan kaikki käyttävät arjessa maalaisjärkeä, mutta jokaisella on vain erilainen maalaissielun maisema. 

Hyvää ja aurinkoista syksyä, näissä poikkeuksellisissa oloissa maalaisjärjen käyttö on tarpeellista ja jopa suotavaa!

Lähteet: MT  26.9.2016 Sari Hyvärisen kolumni, LS  25.5.2020, LS 7/2020,LS 8/2020, Google-määritelmät, kuvakaappaukset Länsi-Savoista, ja jostain Facebookin sivulta.