Armo jokapäiväisessä elämässämme

6056603046810314

Jokainen meistä on varmasti joskus kokenut epäreiluutta arkielämässä. On asioita, jotka koemme epäoikeudenmukaisiksi. Tätä päivää ovat laajat poliittiset lakot, jotka tuntuvat eri ihmisistä eri tavalla epäreiluilta ja todellakin sotivat oikeudentajuamme vastaan. Tähän asiaan en nyt ota enempää kantaa.

Lapsi voi kokea epäoikeudenmukaiseksi, jos sisarus tai kaveri saa vaikkapa uuden takin. Hän ei siinä yhteydessä ajattele eikä usko, että hänen oma takkinsa on vielä hyvä, eikä tarvetta uudelle ole. Työelämässä tunnetaan useinkin epäoikeudenmukaisuutta, esim.työkaverin saadessa ylennyksen tai ihan vaan uuden työvälineen. Onko tuttua? Tai arjen toimissa kotona: Toinen puolisoista on kotona, toinen työelämässä. Tästä tilanteesta syntyy monia epäreiluuden tai epäoikeudenmukaisuuden tunteita: Miksi tuo toinen saa tehdä sitä mitä haluaa? Miksi minun töistä palattuani pitää vielä tehdä kotitöitä?

Tammikuun viimeisen sunnuntain evankeliumissa Jeesus kuvaa, kuinka palvelijan tultua päivän töistä väsyneenä, isännän kuuluu kehottaa häntä laittamaan ruokaa itselleen. Jeesus sanoo, ettei palvelijaa siitä erikseen kuulu kiittää, kun hän tekee sen, mitä hänen pitääkin tehdä. 

Nykyihmisiltä on jostain syystä kadonnut ajatus, että jokaisen on tehtävä se, mitä juuri hänen töihinsä kuuluu, vaikka olisi kuinka väsynyt tai ei vaan viitsisi. Työpaikoille vaaditaan nykyisin tarkkoja työnkuvauksia eri ammattinimikkeille. Enää ei nähdä sitä, mitä pitää tehdä, vaikka vain auttaakseen työkaveria. Ajatellaan, ettei tuo minulle kuulu, vaikka näkisi, että kaveri uupuu työtaakkansa alle. Tai se käytös, mitä näkee esim. julkisissa tiloissa: Heitetään roskat lattialle ja odotetaan, että joku ne siitä korjaa. Ei tule mieleen, että todellakin ….. joku ne siitä korjaa, joku, jonka pitää ehtiä tehdä myös ne omat työt. Epäreilua, eikö totta? 

Jeesus ei todennäköisesti ole tarkoittanut esimerkkiään opettamaan elämän epäreiluudesta. Hän ehkä haluaa meidän ihmisten ymmärtävän, että elämä ei ole vapaa vastoinkäymisistä. Meillä jokaisella on oma tehtävämme ja Jeesus on luvannut kulkea rinnallamme ja kannatella meitä pahoissa paikoissa. Iloita ja itkeä kanssamme.

Itse olen viimeisten vuosien ajan kysynyt usein, mikä tarkoitus kovilla vastoinkäymisillä on. Mikä tarkoitus on lapsen kuolemalla? Mikä tarkoitus on väkivaltaisilla tapahtumilla? Mikä ajaa vanhemman tekemään pahaa omalle lapselleen? Vastauksia pitäisi varmaan osata lukea elämästä. Miksi ihmiset voivat huonosti? On epäreilua, että sairas vanhus lojuu vuosia liikunta- ja puhekyvyttömänä laitoksessa, samalla, kun nuori, työikäinen kuolee pois - niin me ajattelemme, mutta jokin tarkoitus sillä kai on….

Näin pääsiäisenä, ylösnousemuksen juhlana, muistakaamme, että ehkä näemme rakkaamme ja läheisemme joskus, toisessa maailmassa. Uskokaamme armoon ja oikeudenmukaisuuteen. 

Asioilla on tapana järjestyä, tavalla tai toisella.

Näillä ajatuksilla hyvää pääsiäisen jatkoa ihmiset!

Lähde: Länsi-Savo 28.1.2024. 

Raamattu: Päivän psalmi  Antifoni: Ps. 13:6  Psalmi: Ps. 18:2–7 Hallelujasäe: Ps. 31:20 

1. lukukappale: 1. Sam. 16:1–13  2. lukukappale: Room. 9:11–23  Evankeliumi: Luuk. 17:7–10

Kuvat omat.

Luottamus

Mitä luottamus oikein on?

Se on ainakin sitä, että ei tarvitse pelätä. Sitä, että ihmisten uskotaan tarkoittavan hyvää. Kuvassa lemmikki luottaa isäntään varauksetta. Osaammeko me ihmiset luottaa samoin?

Wikipedia määrittelee luottamuksen seuraavasti:

Ihmisten välinen luottamus on tunnetta ja kokemusperäistä tietoa. Luottava ihminen uskoo, että luottamuksen kohde ei halua hänelle pahaa, vaan tarkoittaa hyvää.

Luottavaa ihmistä pidetään usein sinisilmäisenä, kun taas ihminen, joka ei luota mihinkään eikä kehenkään, on usein kyyninen, epäluuloinen. Nykymaailmassa luottamus on ajettu alas. Saatat saada sähköposteja tai viestejä, joissa luvataan maat ja taivaat. Luottamus näihin palkitaan usein nöyryytyksellä, joskus taloudellisella menetykselläkin. Meitä yritetään huijata verottajan, poliisin, postin nimissä. Minullekin on tullut useita viestejä ”verottajalta”, joissa kerrotaan, että olen saanut veronpalautuksia - uskonko? No en! Mutta, entä jos joku uskoo, ”klikkaa” linkkiä-mitä sitten tapahtuukaan?

Jos luottamus tulee petetyksi useita kertoja, tulee tunne, ettei uskalla luottaa. Itselläni on usein tunne, että kun saa hieman luottamusta takaisin, tulee vastaan varmasti asia, mikä pudottaa maan pinnalle. Kuvaan tunnetta monesti niin, että kun olet nousut peilin pintaa puoleen väliin, tulee jokin, mikä potkaisee sinut jälleen alas.

Kuten Sinä, lukijani, huomaat, on huomattavasti helpompaa keksiä negatiivisia kuin positiivisia asioita luottamuksesta.

Miten luottamus sitten rakennetaan?

Luottamuksen rakentamiseen tarvitaan keskustelua. Keskustelussa pohditaan erilaisten näkemysten jakamista, yhdessä ajattelemista, yhteisen näkemyksen ja ymmärryksen kehittämistä. Luottamuksen rakentamiseen kuuluu läsnäolo, kuuntelu ja osallistuminen. Ihmisten välinen vuorovaikutus muodostuu sekä sanattomasta että sanallisesta viestinnästä. Usein myös ns. ”Ihmistuntemus” auttaa asiaa; voit huomata ensimmäisestä käden puristuksesta, että tähän ihmiseen voi luottaa tai päinvastoin.

Entä sitten, jos luottamus on menetetty? 

Useimmiten luottamus menetetään jollakin teolla tai lauseilla. Ehkä joku on luvannut jotain, eikä sitten pidäkään lupaustaan. Tulee pettymys. Lapselle lupausten pettäminen on suuri asia. Lapsi voi odottaa etävanhemman tapaamista päiviä tai viikkoja, sitten tämä ei saavukaan paikalle. Lapsi muistaa sen kauan. Se saattaa aiheuttaa varovaisuutta samankaltaisiin asioihin aikuisenakin.

Parisuhteen luottamuspula mielletään usein pettämiseksi. Sitähän se ei läheskään aina ole, tai tietysti riippuu siitä, mitä pettämisellä tarkoitetaan.

Pettäminen voi olla kolmas pyörä avioliitossa, mutta myös lupausten rikkomista. Se voi olla ei-toivotun käytöksen toistamista, toisen nollaamista lupauksista huolimatta. 

Miten luottamus palautetaan?

Tämä onkin iso kysymys. Kuten edellä kerroin, itselläni on monia asioita, mitkä ovat horjuttaneet luottamusta jopa koko elämään. Tämä on varsin isosti sanottu, mutta kymmenien vuosien aikana samalla kaavalla toistuneet epäoikeudenmukaisuudet ovat omiaan tekemään ihmisestä kriittisen, ikävän ihmisen, joka ei luota mihinkään. 

Luottamuksen menettänyt voi tarvita läheisyyttä, yhteistä aikaa ja lohtua. Lapselle pitäisi pystyä osoittamaan, että luottamuspulan aiheuttanut asia ei toistu. Jutella, keskustella.

 Pariskunnan tulisi kuunnella toisiaan ja antaa toisen puhua tunteistaan; vuoropuheluna.

Mihin luottamus perustuu?

Luottamus perustuu vastavuoroiseen toimintaan. Kun jotain sovitaan, asioista pidetään kiinni ja oletetaan, että  voi luottaa saavansa sitä, mitä on tilannut, aina uudelleen ja uudelleen. Toiminnan tulee olla avointa ja molempien odotusten mukaista, siis yhteenvetona halumme ja kykymme tehdä yhteistyötä ja olla vuorovaikutuksessa toisen kanssa. 

Mietittävää meille kaikille

Mihin sinä luotat? Mihin sinä olet menettänyt luottamuksesi? Miksi? Miten pyrit palauttamaan luottamuksesi? Tai onko siihen edes mahdollisuutta?

Lähde:wikipedia, omat kuvat.