Armo jokapäiväisessä elämässämme

6056603046810314

Jokainen meistä on varmasti joskus kokenut epäreiluutta arkielämässä. On asioita, jotka koemme epäoikeudenmukaisiksi. Tätä päivää ovat laajat poliittiset lakot, jotka tuntuvat eri ihmisistä eri tavalla epäreiluilta ja todellakin sotivat oikeudentajuamme vastaan. Tähän asiaan en nyt ota enempää kantaa.

Lapsi voi kokea epäoikeudenmukaiseksi, jos sisarus tai kaveri saa vaikkapa uuden takin. Hän ei siinä yhteydessä ajattele eikä usko, että hänen oma takkinsa on vielä hyvä, eikä tarvetta uudelle ole. Työelämässä tunnetaan useinkin epäoikeudenmukaisuutta, esim.työkaverin saadessa ylennyksen tai ihan vaan uuden työvälineen. Onko tuttua? Tai arjen toimissa kotona: Toinen puolisoista on kotona, toinen työelämässä. Tästä tilanteesta syntyy monia epäreiluuden tai epäoikeudenmukaisuuden tunteita: Miksi tuo toinen saa tehdä sitä mitä haluaa? Miksi minun töistä palattuani pitää vielä tehdä kotitöitä?

Tammikuun viimeisen sunnuntain evankeliumissa Jeesus kuvaa, kuinka palvelijan tultua päivän töistä väsyneenä, isännän kuuluu kehottaa häntä laittamaan ruokaa itselleen. Jeesus sanoo, ettei palvelijaa siitä erikseen kuulu kiittää, kun hän tekee sen, mitä hänen pitääkin tehdä. 

Nykyihmisiltä on jostain syystä kadonnut ajatus, että jokaisen on tehtävä se, mitä juuri hänen töihinsä kuuluu, vaikka olisi kuinka väsynyt tai ei vaan viitsisi. Työpaikoille vaaditaan nykyisin tarkkoja työnkuvauksia eri ammattinimikkeille. Enää ei nähdä sitä, mitä pitää tehdä, vaikka vain auttaakseen työkaveria. Ajatellaan, ettei tuo minulle kuulu, vaikka näkisi, että kaveri uupuu työtaakkansa alle. Tai se käytös, mitä näkee esim. julkisissa tiloissa: Heitetään roskat lattialle ja odotetaan, että joku ne siitä korjaa. Ei tule mieleen, että todellakin ….. joku ne siitä korjaa, joku, jonka pitää ehtiä tehdä myös ne omat työt. Epäreilua, eikö totta? 

Jeesus ei todennäköisesti ole tarkoittanut esimerkkiään opettamaan elämän epäreiluudesta. Hän ehkä haluaa meidän ihmisten ymmärtävän, että elämä ei ole vapaa vastoinkäymisistä. Meillä jokaisella on oma tehtävämme ja Jeesus on luvannut kulkea rinnallamme ja kannatella meitä pahoissa paikoissa. Iloita ja itkeä kanssamme.

Itse olen viimeisten vuosien ajan kysynyt usein, mikä tarkoitus kovilla vastoinkäymisillä on. Mikä tarkoitus on lapsen kuolemalla? Mikä tarkoitus on väkivaltaisilla tapahtumilla? Mikä ajaa vanhemman tekemään pahaa omalle lapselleen? Vastauksia pitäisi varmaan osata lukea elämästä. Miksi ihmiset voivat huonosti? On epäreilua, että sairas vanhus lojuu vuosia liikunta- ja puhekyvyttömänä laitoksessa, samalla, kun nuori, työikäinen kuolee pois - niin me ajattelemme, mutta jokin tarkoitus sillä kai on….

Näin pääsiäisenä, ylösnousemuksen juhlana, muistakaamme, että ehkä näemme rakkaamme ja läheisemme joskus, toisessa maailmassa. Uskokaamme armoon ja oikeudenmukaisuuteen. 

Asioilla on tapana järjestyä, tavalla tai toisella.

Näillä ajatuksilla hyvää pääsiäisen jatkoa ihmiset!

Lähde: Länsi-Savo 28.1.2024. 

Raamattu: Päivän psalmi  Antifoni: Ps. 13:6  Psalmi: Ps. 18:2–7 Hallelujasäe: Ps. 31:20 

1. lukukappale: 1. Sam. 16:1–13  2. lukukappale: Room. 9:11–23  Evankeliumi: Luuk. 17:7–10

Kuvat omat.