Vai tuntuuko sinusta, että päivä on kuin tunneli, joka kapenee päivän mittaan?
Voi olla, että olet kokenut jotain mieltä mullistavaa, surullista, epäilyttävää jne. Olet saattanut kuulla radiosta laulun, joka vie sinut siihen hetkeen, kun olet kokenut jotain raskasta. Aamulla herätessäsi tunsit, että ahdistaa, tunneli oli kuitenkin avoin, valoa näkyi. Päivän mittaan tunnelin suu joko kapenee tai laajenee.
Mikä sitten aiheuttaa tunnelin kapenemisen?
Omakohtaisesti joskus tunnen päivän ahdistavan nurkkaan. Ei siihen mitään erityistä syytä tarvita. Voi olla, että työssäsi olet tarkka - jopa perfektionisti - ja koet pienenkin riman alituksen ahdistavana. Joskus vain muistot aiheuttavat suunnatonta surua, kipua, mustia hetkiä. Pohdit, miksi elämäni on mennyt näin, eikä toisin. Miten olisit halunnut sen menevän?
Sulje hetkeksi silmäsi!
Piirrä silmiesi eteen sydän, oma sydämesi. Tarkastele siinä olevia jälkiä, kuvioita, joita itse sekä muut ihmiset ovat sydämesi pintaan piirtäneet. Mitä näet? Millaisia sanoja löydät sydämesi pinnalta? Löytyykö sieltä sanoja arvokas, rakas, sinä osaat kyllä tai muita sanoja ja lauseita, mitkä vahvistavat sinua? Sanoja, joista voit ammentaa voimaa? Jotka vahvistavat elinvoimaasi? Viivähdä näissä jäljissä hetki, saatat yllättyä. Niiden kanssa on hyvä elää omannäköistään elämää. Nämä ovat tärkeitä jälkiä, kun maailma murjoo tai itse murjot itseäsi. Anna niille aikaa, ne kantavat ja tuovat voimaa.
Ehkä näet myös jälkiä, joissa lukee tyhmä, ruma, läski, sinä et osaa jne. Silitä näitä jälkiä hellästi ja anna niiden jäädä taka-alalle. Niitäkin jälkiä tosin tarvitaan, että osaat elää sellaista elämää, jossa tunnustat, että täysipainoiseen elämään kuuluvat pettymyksetkin.
Sydämen tyhjä huone
Sydämestäsi saattaa löytyä jälkiä pettymyksistä, loukkauksista, epäoikeudenmukaisuuksista. Ne jäljet voivat olla syviä, jopa haavoja. Anna niiden parantua yksi kerrallaan, ensin kevyesti arpeutua, sitten painua umpeen. Arven jälki jää, mutta se vaalenee ajan myötä. Sen jälkeen ”anna arpisten haavojen olla” kuten vanhassa laulussa sanotaan. Tunnelin suu on jokaisen arven jälkeen pikkuisen suurempi.
Oletko koskaan ajatellut, että saatat vahingoittaa toisia ihmisiä omien kipujesi ja haavojesi takia? Olet ehkä jo katkeroitunut elämän tuomien vastoinkäymisten myötä. Mitä jos alkaisit silittää haavojasi ja antaisit elämän näyttää, mitä sillä on sinulle vielä annettavaa. Et antaisikaan haavoille valtaa arpeutua vinoon. Voit venyttää niitä suoriksi, irrottaa ikävät kiinnikkeet. Tunnelin suu voisi aueta vielä enemmän ja aurinko pääsisi sisälle sydämeesi. En väitä, että se olisi helppoa - ei suinkaan, mutta juuri Sinä elät omaa elämääsi, haavat ovat vain Sinun - ehkä kuitenkin voisit yrittää. Voisit nousta tämän kevään mukana seuraavalle portaalle, ihailla hiirenkorvia ja kunnella lintujen kevätkonserttia.
Jos sydämesi päällä istuu jokin ihminen, jonka paino on liian suuri, työnnä häntä kauemmas. Tulet huomaamaan, että verenkiertosi ja hengityksesi alkaa kulkea vapaammin. Sinun sydämesi, sinun elämäsi. Sinä olet Sinä, arvokas, ainutlaatuinen. Anna tunnelin suun aueta ja uuden kevään syöksyä sydämeesi. Pidä sydämestäsi huolta.
Aurinkoista ja lämmintä kevättä sekä hyvää Vappu-päivää!
Lähteet: Länsi-Savo 20.4.24
Omat kuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mielelläni lukisin, millaisia ajatuksia tekstini herätti sinussa.