Näin vuoden toiseksi viimeisenä päivänä on hyvä muistella, mitä vuosi 2020 toi tullessaan ja vie mennessään.
Oma vuoteni
Tammikuussa odoteltiin edelleen lunta ja jatkettiin joululoman jälkeistä elämää normaalisti. Duo Tahdikkailla oli muutamia mukavia esiintymisiä vuoden aikana- tosin monta keikkaa peruuntuikin. Helmikuussa kisattiin tangomaestron alkukilpailussa Vääksyssä ja sieltä tuloksena semifinaalikarsintapaikka. Helmi- maaliskuun vaihteessa päästiin etelän lämpöön, viikko Gran Canarialla teki terää. Tuossa vaiheessa Covid19 alkoi tehdä tuloaan. Varoituksia ja ohjeistuksia alkoi näkyä sekä Suomessa että ulkomailla. Kanarian saarilla tuossa vaiheessa ei juurikaan ollut uutisoitavaa viruksen suhteen. Maaliskuun puolivälissä jouduin käymään silmäleikkauksessa. Silmästäni poistettiin ns. pucker eli ryppykalvo, mikä hankaloitti näkemistä jo melko lailla. N. Kuukauden sairausloman aikana näkö pikkuhiljaa palautui ja parani niin, että silmälaseja ei juurikaan enää tarvitse käyttää.
Sairaslomani aikana koronavirus levisi ja siitä uutisoitiin pitkin päivää, viikkoa, kuukautta.... Media rummutti kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin tiedot ja valitettavasti myös uutisankkoja oli valtavasti. Ihmisiin levisi pelko ja epätietoisuus. Kevät oli ahdistavaa aikaa. Tuossa vaiheessa aloitin tämän bloginkin kirjoittamisen. Omassa työssäni tilanne näkyi keväällä hetken aikaa vähentyneinä asiakkaina. Kesän mittaan tilanne normalisoitui ja faktatiedon lisääntyessä ihmisetkin alkoivat suhtautua virukseen järkevästi.
Itselleni tämä vuosi on ollut merkityksellinen myös sen suhteen, että täytin 60 vuotta. Oman pään sisällä ei vielä tunne olevansa ikääntynyt, mutta uskottava se on, että enemmän elämää on takana kuin edessä. Läheiset järjestivät kesällä mielettömän yllätyksen Ouluun syntymäpäiväni juhlistamiseksi. Siitä kerroin kesällä julkaisemassani blogitekstissä. Se yllätys jää unohtumattomien kokemusten albumiin.
Syksyn tullen odotetusti viruksen toinen aalto on levinnyt. Toisaalta ihmiset ovat hyvin oppineet elämään asian kanssa. Käsiä pestään, käsidesiä käytetään ja nyt loppuvuonna maskisuositusta on noudatettu kiitettävästi. Panikointi sairauden suhteen on vähentynyt, mutta tilanteen vakavuus otetaan tosissaan. Syyskuussa toteutui henkilökohtainen unelmani tangomaestro-laulukilpailun finaalipaikasta. Tästä kirjoitinkin aiemmin kuvaillesani tuntemuksia heti kisan jälkeen. Laulutekniikkaa ja itse laulujen tulkintaa harjoittelen lähes päivittäin. Näillä näkyminen finaali käydään helmikuussa 2021, ellei koronavirustilanne muuta järjestäjän suunnitelmia.
”Huolia ja murheita toki tänä päivänä jokaisella on..”
Ilot ja surut kuuluvat elämään ja niitä kaikkia on mahtunut tähänkin vuoteen. Kolme vuotta sitten tapahtunut poikani kuolema on edelleen vaikea asia. Asian kanssa on oppinut elämään ja suru on muuttanut muotoaan. Usein tulee eteen asioita, mitkä nostavat kaipauksen taas pintaan. Joulu on yksi niistä. Tämä oli neljäs joulu ilman Juhaa, viides ilman äitiä ja 37. ilman isää. Juhlapäiviin kuuluu asioita, jotka edelleen muistuttavat vahvasti edesmenneistä läheisistä. Syviä pohdintoja elämän kulusta - siitä mikä merkitsee kenellekin loputonta ikävää. Jollekin se on äiti tai isä, jollekin koira tai kissa. Mutta oman lapsensa menettänyt tietää, mitä suru, kaipaus, kysymykset, ikävä oikeasti on. Missään tapauksessa en väheksy kenenkään surua tai kaipauksen aiheita, mutta joskus tuntuu, että asiat voisivat olla inhimillisessä järjestyksessä. Pohdintaa aiheuttaa varmasti kaikille lapsensa menettäneille se, miksi tällainen menetys on ollut tarpeen - eikö järjestys ole väärä?
Kulunut vuosi on ollut monille varsin vaikea ja ahdistava. Kenelle se on tuonut työttömyyttä, kenelle lomautusta, kenelle tämä vuosi onkin ollut paras aikoihin. Paljon ajatuksia herättää mm.ravintola- ja matkailualan ahdinko, mikä näyttää jatkuvan. Vuosi on tuonut ihmisistä myös outoja piirteitä esille: Väkivaltaa, vihamielisyyttä, kyräilyä, vahtimista, epäluuloisuutta - listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Toivottavasti vanha vuosi vie mennessään epävarmuuden, vihamielisyyden, ahdistuksen yli kansakuntien.
Miten teemme uudesta vuodesta paremman?
Siinäpä kysymys. Ihmisten pitäisi ottaa ”järki käteen”. Jokainen vastaa itsestään, huomioi mahdollisuuksien mukaan toiset - auttaa lähimmäistään tarvittaessa. Tässä kohtaa luottamus Jumalaan auttaa - henkilökohtaisesti ajattelen niin, että elämämme on loppujen lopuksi ”korkeimman kärees”. Jokaisen elämässä on asioita joihin emme voi vaikuttaa, vaikka kuinka haluaisimme. Olkaamme armollisia itsellemme ja muille.
Tyyneysrukous
Tyyneysrukous on yleinen nimitys alun perin nimettömälle rukoukselle, joka pannaan yleensä teologi Reinhold Niebuhrin nimiin:
»God, grant me the serenity to accept the things I cannot change, courage to change the things I can, and wisdom to know the difference.
Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.»
(Lainaus Wikipedia)
Hyvää ja onnellista uutta vuotta 2021, tehdään siitä entistä vuotta parempi, jokainen omalla tavallamme!
Lähteet: Wikipedia, omat kuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mielelläni lukisin, millaisia ajatuksia tekstini herätti sinussa.