Joulu, joulu on meillä

Se on sitten jouluaamu. Heräsin koiramme haukuntaan klo 6.12. Nappi-koira viettää yönsä ulkona. Se on Suomen lapinkoira, joka ei viihdy sisällä lämpimässä yötä. Jouluyön unet jäivät lyhyiksi sekä minulla, että koiralla. Kaikki muut nukkuvat, joten haen koiran sisälle ja käyn takaisin sänkyyn. Ei nukuta. Yritän rentoutua, onnistunkin - kai. On hiljaista. 

Olen unohtanut, miltä joulumieli tuntuu. Ehkä se on juuri tällainen rauhallinen olo. Ainakin se, että lapsista kaksi on kotona, tuo joulumielen. Minun jouluuni kuuluu aito, oikea joulukuusi. Steariinikynttilöistä olemme luopuneet, vaikka ne varmasti toisivat lapsuuden joulutunnelmaa. Poltan paljon kynttilöitä ulkona ja sisällä. Ne kuuluvat jouluun, tosin kuuluvat ne melkein ympäri vuoden tunnelman luojiksi. Joulukuusen koristeessa on ehdottomasti joulutähti, pallot ja kimaltavat nauhat. 

Joulupöydässä pitää olla perinteiset laatikot: lanttu, porkkana, peruna. Kinkku tietysti ja vielä karjalanpaistia. Kaloista en lapsuuden jouluista muista kuin suolakalan, mikä saattoi olla särkeäkin - ehkä, tuossa kohdassa muistoissa ei ole kuin tyhjää...nykyisin kylmäsavulohi ja sinappinen kylmä kastike kuuluvat ruokalistalle samoin kuin muikun mäti. Lisäksi itse pidän myös rosollista. Joulutortut tein ennen omatekemästä taikinasta, nykyisin olen oikaissut, kun olen löytänyt hyvän valmistaikinan. Taatelikakku on myös ehdoton meidän kahvipöydässämme jouluna.

Mutta mikä joulumielen tuo?

Tuoko sen perinteinen jouluruoka? Entä joululaulut? Hautausmaalla käynti? Joulukirkko? Joulun sanoma? Joulupukki? Lahjat? Antaminen, saaminen? Joulukukat? Joulukortit?

En tiedä. Se joulumieli, mikä löytyi, kun oli itse lapsi tai kun omat lapset olivat pieniä, on hukassa. Perinteiset joululaulut toimivat, mutta useat uudet eivät. Kodin joulukoristeet kyllä tekevät ihmeitä, pöytäliinat ja jopa verhot. Jouluevankeliumi luettiin ennen aina ennen jouluruokailua, nyt se perinne on tahtonut jäädä pois. 

Jouluun liittyy paljon muistoja. Monet joululaulut tuovat surullisen mielen, tulee kaipaus edesmenneisiin läheisiin - itkettää. 

Joulukukat ovat ihania, ennen minulle ei tullut joulu, jos kotona ei ollut edes yhtä hyasinttia, tänä vuonna ei ollut. Joulutähti on myös kukka,mikä luo joulutunnelmaa, sellaisiakaan ei ollut tänä vuonna, mutta oli kaksi ihanaa amaryllista, toinen avautui juuri jouluksi, toinen vielä vähän miettii.

Oman mielen liikkeet ovat varmasti ainut, millä joulumieltä voi luoda tai olla luomatta. Nykyinen kaupallisuus ei ainakaan ruoki joulun oikean sanoman ymmärtämistä mitenkään. Television joulurauhan julistus, Samu Sirkan joulutervehdys, Lumiukko-elokuva, Joulupukin kuumalinja, ne ovat kuuluneet omien lasten jouluihin - näitä katselin tänäkin vuonna. 

Sellaiset vanhat tavat kuin, että puhelimella ei saa soittaa jouluaatosta klo 12 Tapaninpäivän aamuun tai että joulupäivänä ei saa lähteä juhlimaan ovat mennyttä aikaa. Jo minun nuoruudessani tansseissa käytiin joulupäivän iltana, mutta vanhemmat eivät sitä välttämättä ymmärtäneet. 

Muistan lapsuudesta ja nuoruudesta sen, että joka vuosi Tapaninpäivänä mentiin mummolaan kylään. Nykyisin kyläilykin on jäänyt pois, kuten perinteinen Tapanin ajelukin. Joulu on myös kiitoksen ja kiitollisuuden aikaa. Unohtumassa oleva joulukortti ilahduttaa varmasti saajaansa, ainakin itse pidän henkilökohtaisen, konkreettisen kortin saamisesta todella paljon - toki kaikki sosiaalisen median keinot ovat myös hyviä ja jokainen sielläkin tervehdyksen lähettänyt ajattelee ystäviään.

Tässäpä hajanaisia mietteitä joulusta, joulumielestä, tavoista, herättelemään
ajatuksia myös lukijoissani.

Nyt onkin jo joulupäivän ilta, kello on kohta 23 eli nukkuma-aika. 

Hyvää joulun jatkoa - käykääpä vaikka Tapanin ajelulla!

Omat kuvat, omat mietteet.