pub-6056603046810314

sunnuntai 17. tammikuuta 2021

Nappi 29.7.2008-14.1.2021




Reilu 12 vuotta sitten perheeseemme muutti ihana Suomen lapinkoiran pentu. Se oli terhakka ja iloinen. Se antoi jo pienestä pitäen itsestään hyvin älykkään vaikutelman. Samana vuonna meille oli syntynyt ensimmäinen lapsenlapsi. Nämä kaksi ovat kasvaneet näinä vuosina yhdessä, vaikka eivät olekaan niin paljon olleet yhdessä. 

Silloin koko perhe mietti yhdessä pikkuiselle pennulle nimeä ja minun ehdotukseni, Nappi, hyväksyttiin. Pennulla oli nappisilmät ja iloiset valkoiset valesilmät. 


Nappi rakasti luontoa ja innoissaan juoksenteli vaikkapa jäällä. Sukset olivat ihmeellinen asia - suksen kärjet kun ilmaantuivat lumesta, niitä piti haukkua ja ihmetellä. 
Uimisesta Nappi ei pitänyt. Houkuttelemalla sen sai joskus veteen niin, että maha kastui, mutta ei siitä eteenpäin. Olisiko pentuna laiturilta veteen putoaminen aiheuttanut sen. 


Veneeseen Nappi tuli, tosin pienellä houkuttelulla, mutta kesäisin olimme yhdessä vesillä ja kuumalla ilmalla Nappi nautti viilentävästä tuulesta täysin siemauksin. Se piti muutenkin mökkeilystä. Lempipaikka oli terassilla juuri siinä kohdassa, mistä näki joka suuntaan.

Napilla oli vuosien mittaan pieniä terveysongelmia, mutta ne eivät menoa haitanneet. Verikorva oli meillekin uusi asia: Korvalehteen tuli jonkinlainen verenpurkauma, mikä jätti loppujen lopuksi korvan kärjen alas ja näin Napista tuli ”luppakorva”.



Tässä korvat ovat vielä pystyssä ja yksi lempileluista saa kyytiä.

Nappi viihtyi ulkona, niinkuin paimenkoiran kuuluukin. Se katseli ympäristöään yleensä kopin katolta. Se näki jo kaukaa, kun joku meistä tuli kotiin. Se sai ihailijoita tiellä kulkevista ihmisistä. Huomasimme useinkin joittenkin ihmisten pysähtyvän katselemaan sitä. Se tuli iloisesti, häntä heiluen kopin katolta alas, kun tulimme kotiin. Se oli tottunut silloin tulemaan sisälle. Itselläni on epäsäännöllinen työ eli menen joskus myöhemmin töihin, silloin Nappi oli seuranani. Se kuunteli arvostelematta laulamista, lohdutti surussa ja iloitsi mukana. Se paimensi lapsenlapsia: Kun pieni ihminen kulki sen mielestä liian kauas, Nappi kulki perässä, siirtyi lapsen eteen ja käännytti hänet takaisin - paimenviettiä selvästi. 

Lapinkoira on yleisesti ottaen hyvin terve rotu. Toki niilläkin on jotain perinnöllisiä ja ihan omiakin sairauksia. 

Vajaa kaksi vuotta sitten Napilla todettiin verikokeessa todella korkeat maksa-arvot. Tuolloin eläinlääkäri antoi odotusarvona muutaman kuukauden elinaikaa. Mutta hoitava kotiruoka sekä lisänä eläinlääkärin suosittelemat maksasairaan koiran ”pavut” antoivat yli puolitoista vuotta yhteistä aikaa lisää. Keittelin Yrjölän puuroa ja vältettiin liiallista proteiinia. Liikuttiin ja leikittiin. 


Jokin aika sitten Napista alkoi huomata, että kaikki ei ole hyvin. Silmiin tuli surullinen katse ja näytti, että sillä oli ehkä kipuja. Kuitenkin Nappi jaksoi kävellä vielä pieniä lenkkejä päivittäin ja makuulta ylös se nousi ihan hyvin. Kopin katolle, lempipaikalleen se ei noussut enää lainkaan. Ulkona se suuntasi pian koppiin ja katseli vain oviaukosta maailman menoa. Se oli outoa käytöstä.  Näkö ja kuulo heikkenivät entisestään. Se viihtyi sisällä perheen kanssa vain pieniä aikoja ja viimeisinä päivinä aika jäi enää korkeintaan puoleen tuntiin, kunnes se halusi taas ulos - tämä ei ollut lainkaan tyypillistä tälle seuralliselle kaverille. Syöminen ja juominen vähenivät päivä päivältä. Parina viimeisenä päivänä vain raaka maksa ja nakki maistuivat. Nappi kuitenkin ”halasi” ja lipaisi vielä viimeisenäkin aamunaan kuin hyvästiksi lähtiessäni töihin 🐾. 

Se asteli viimeistä kertaa eläinlääkärin huoneeseen pelotta, kuin ajatellen, että täältä on ennenkin apu tullut. 
Niin tuli nytkin.


Lasken sinut lepäämään.
Et tunne kipua enää.
Tassujesi ääni vaimenee,
ei ole enää hätää.

Nyt saa väsymys voittaa,
ei ole pakko enää jaksaa.
Voin tulla sua vain saattamaan.

Meillä oli niin monta hyvää, yhteistä vuotta. Kaipaamaan jäämme tassujen ääntä, iloista tervehdystä ja pehmeää poskea, sitä että Nappi vain oli. Nyt on kovin tyhjää, yksi perheenjäsen on poissa. 
Muistot jäävät elämään

                                                             Nappi on jälleen kotona.



4 kommenttia:

  1. Kovasti kosketti Napin tarina♥️ Hyviä blogikirjoituksia kaikki. Ajattelemista meille kaikille. Hyvää kuluvaa vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, hyvää kuluvaa vuotta myös Sinulle ❤️.

      Poista
  2. Koskettava Napin tarina. Nappi oli aivan ihana koira sain tutustua henkilökohtaisesti. 🐶❤❤❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nappi tutustui helposti ihmisiin ja katseellaan hurmasi ❤️.

      Poista

Mielelläni lukisin, millaisia ajatuksia tekstini herätti sinussa.


Luottamus

Mitä luottamus oikein on? Se on ainakin sitä, että ei tarvitse pelätä. Sitä, että ihmisten uskotaan tarkoittavan hyvää. Kuvassa lemmikki luo...