Mutku-sitku

”Kun mikään ei kiinnosta, vaikka kaikki on tosi hyvin – Mikä on tämä tyhjä ja outo olo?

”Mihin on kadonnut kaikki se palo, jota ennen tunsi työtään ja elämää kohtaan? Miksei oikein mikään enää kiinnosta? Ihan hyvä olo, mutta silti kummallisen tyhjä ja merkityksetön. Kaikki mistä ennen ammensi merkitystä on nyt.... noh, vain ON. Ei tee mieli osallistua mihinkään, ei tee mieli puhua, ei ole oikein mielipiteitä, ei tee mieli neuvoa. Ei tee mieli lukea, ei opiskella uutta. Onko elämän liekki sammunut? Pitäisikö huolestua? Onko sitä masentunut?”

Huomasin yllä olevan tekstin Facebookissa Hidasta elämää-sivulla. En seuraa kyseistä sivua aktiivisesti, mutta tämä esittelyteksti kolahti.

Elämä on nykyisin paljon kuormittavampaa kuin ennen, jopa minä - juuri 60-vuotias - tunnistan asian. Yksinkertainen elämä lapsena ja nuorena oli selkeästi helpompaa. Oli paljon uusia asioita, joihin tutustui ja joista oppi - se oli merkityksellistä, toi iloa ja paloa elämään. Aloitin yrittäjänä v. 1992. Silloin riitti huomattavasti pienempi osa itsestä luovutettavaksi yrittäjyydelle ja asiakkaille, mutta palo yrittämiseen antoi paljon. Yrittäjyys sinänsä ei ole helppo laji - laskutaito on yksi perustava asia. Jollei laskutaitoa ole tai ei jostain syystä käytä sitä, saattaa olla, että tyhjä ja merkityksetön olo tulee ihan vain pankkitiliä katsellessa (huomaa sarkasmi).

Mutta mistä sitten johtuu, että suurella osalla ihmisistä on paha olla? Nykyisin on luvallista puhua ääneen mielenterveysasioista, uupumisesta ja liiallisesta kuormittumisesta tai surusta. Silti moni ei puhu. Miksi osa ihmisistä tuo pahan ja merkityksettömän olonsa esille kokoaikaisena valittamisella? Aiheet ovat yleensä aika pieniä. Vai olisiko tämä hätähuutoa?

Miten päästä eroon märehtimisestä ja murehtimisesta?

                                                 Tintti osaa elää hetkessä. 

Kliseinen sanonta ”elä hetkessä” on helppo sanoa. Kun on mieltä painavia asioita, tulevaisuus mietityttää, ei murehtimiseen lopettaminen tapahdu hetkessä. Mutta, mitä murehtimisella tavoittelee- mitä merkitystä sillä on itselle? Siinäpä kysymys. Auttaisiko kysymys muuttamaan toimintamallia, vai oletko jo niin ahdistunut ja sarkastinen elämälle, että sekin on vaikeaa? Psykologi-psykoterapeutti Aino Kohtala sanoo Helsingin sanomien artikkelissa: ”Murehtiminen on monesti keino selviytyä ahdistuksesta tai ahdistavasta tilanteesta, huolesta. Yritämme automaattisesti tehdä niin, mutta se lisää kuormittumistamme.”

Kyseessä voi olla opittu tapa, jolla ihminen pyrkii hallitsemaan tulevaa. Miksi epävarmuuden sietäminen tuntuu vaikealta? Miksi on vaikea hyväksyä, ettei voi kontrolloida kaikkea? Itse olen oppinut tuon murehtimisen elämän varrella. Olen kokenut, että minulta odotetaan tiettyjä asioita, joita en olekaan pystynyt toteuttamaan toivotusti. Olen oppinut kontrolloimaan itseäni koko ajan. Joskus täytyy päästää irti, mutta kuvittelen tai olen oppinut, että yleensä siitä seuraa jotain huonoa. Ovatko nuo kontrolloitavat asiat sitten vain omassa päässä vai todellisia? 

Asiantuntijat kehottavat pitämään ”huolihetkiä” tai kirjoittamaan esim.yöllä mieleen tulevat asiat paperille, jotta niihin voi palata päiväsaikaan. Kannattaa varmasti kokeilla. 

Sitku

Entä sitten sitku-elämä? Allekirjoittaneella sitku koskee eläkkeelle jäämistä. Sitku on aikaa. Mutta onko sitä. Kukaan ei tiedä, tuleeko elämässä eläkepäiviä. Tuleeko aikaa tehdä sitä, mitä työikäinen ei ehdi tai jaksa? Onko voimia tehdä tekemättömistä asioita? Kannattaa pohtia, voisinko tehdä sitku-elämästä jotain jo nyt. Voisinko pitää ylimääräisiä vapaita ja antaa aikaa lapsenlapsille? Entä voisinko jättää jotain murehtimatta ja käyttää sen ajan johonkin mukavaan harrastukseen tai tekemiseen tai vain olemiseen - antaa aikaa itselleni.  

”Fiiliksen mukaan”

Joskus uupunut ihminen voi verhota jaksamattomuutensa hetkessä elämiseen. Hän ei ole varma, jaksaako sovitut tapaamiset tai tapahtumat. Hän voi sanoa, että ”minä toimin fiiliksen mukaan”, vaikka kysymys on siitä, että ei kykene muuhun. Hän haluaa elää hetkessä eikä sitoutua mihinkään tulevaan tapahtumaan.

Puhuminen läheiselle tai vaikka ammattiauttajalle saattaisi auttaa näkemään valoa tunnelin päässä.

”Jonain päivänä tuuli vie pilvet ja aurinko tulee esiin”.

Kun ihminen voi hyvin, hän on sekä tulevaisuuden että nykyhetken kanssa tasapainossa. Oletko sinä?

Hyvää alkavaa viikkoa! Nautitaan puhtaasta lumesta ja yritetään saada mielemmekin kirkkaaksi. Olkaamme armollisia itsellemme ja muille.

Lähteet: Facebook: hidasta elämää-sivusto, Yhteishyvä 1/21, HS 6.2.2021, omat kuvat.