Syyllistäkö itseäsi?

Mikään määrä syyllisyyttä ei muuta mennyttä eikä mikään määrä ahdistusta tuo varmuutta tulevaisuudesta. (Hidasta elämää-sivusto)

Jatkuva, liiallinen itsekriittisyys ajaa helposti myös itsensä syyllistämiseen. Itsekritiikki voi olla hyvin ankaraa, syyllistävää, häpäisevää. Itsekriittiset ihmiset ovat usein muille empaattisia ja lempeitä, mutta kohtelevat itseään todella ankarasti. Itsekritiikki on usein yhteydessä häpeän tunteeseen. Ihminen saattaa soimata itseään jostain pienestä mokasta tunteja, jopa päiviä. 

Tämä ”Tintti” on syönyt itsensä pulskaksi, mutta tuskin se syyllistää itseään siitä. Se lennähtää toiseen pihaan ja taas takaisin, kuluttaa energiaansa ja hyvällä omalla tunnolla nauttii ruuasta.

Mistä liiallinen itsekriittisyys ja syyllistäminen sitten johtuvat?

Syy voi olla lapsuudessa tai nuoruudessa, mutta myös elämän pyörteiden aiheuttamissa tapahtumissa. Voi olla, että lapsi tai nuori on koulussa kokenut vaatimustason liian korkeaksi tai häneltä on vaadittu omasta mielestään liikaa ja itsensä syyllistäminen siitä, ettei täytä muiden toiveita, alkaa. Voi tulla tilanteita, minkä jälkeen ajattelee, että minun olisi pitänyt tehdä jotain toisin. Ihminen syyllistää     itseään ja ahdistuu - aiheutinko käytökselläni tai toiminnallani toiselle ihmiselle pahaa? Itsekritiikki voi estää ihmistä toteuttamasta unelmiaan, haitata uutta harrastusta tai ihmissuhdetta tai jopa estää aloittamasta mitään uutta. Liiallinen itsekriittisyys liittyy myös masennukseen, sosiaaliseen ahdistukseen tai uupumukseen. Kaiken kaikkiaan itsekriittisyys vaikuttaa ihmiseen negatiivisesti.

Pienetkin asiat voivat ahdistaa ja aiheuttaa itsekriitiikkiä: En ole siivonnut tarpeeksi tai olen viettänyt aikaa sohvalla istuen ja katsellen televisiota, tekemättä mitään. Olenko töissä mennyt siitä,     mistä aita on matalin? Olenko huomioinut työkavereita tai puolisoa ja lapsia tarpeeksi? Tällainen itsensä soimaaminen vaikuttaa voimakkasti omaan mieleen. Jos joku läheinen vielä huomauttelee vaikkapa tekemättömistä kotitöistä, voi se aiheuttaa voimakkaan omanarvontunnon alenemisen ja itsekritiikin voimistumisen: Minusta ei ole mihinkään, en riitä, olen hyödytön. ”Tyhmä, ruma, laiska”. 

Mitä tästä sitten seuraa, jää nähtäväksi.            

1)  Onko kritiikin kohde sinut itsensä kanssa ja antaa olla?

 2) Alkaako hän syyllistää itseään entistä enemmän? 

3) Masentuuko, syveneekö masennus? ...listaa voi jatkaa loputtomiin.

Ja sitten....

En voi olla lisäämättä tähän yhteyteen koronapandemian aiheuttamaa ahdistusreaktiota ihmisissä. Ahdinkoa on koronakriisin pitkittyessä monilla aloilla niin taloudellisesti kuin henkisestikin. Tämä aiheuttaa varmasti ihmisissä ahdistusta ja itsekritiikkiä siitä, olisiko heti kriisin alussa voinut toimia jotenkin toisin, olisiko voinut vaikuttaa omaan ja muiden ahdinkoon. Nämäkin itsensä syyllistämiset         ovat jokseenkin turhia, koska kukaan ei olisi arvannut tämän tilanteen kestävän näin kauan. Toinen asia on sitten se, ovatko nykyiset toimet pandemian katkaisemiseksi olleet tarkoituksenmukaisia, riittäviä, oikeita jne. Monella alalla sekä yrittäjät että työntekijät ovat joutuneet ennen näkemättömän tilanteen eteen. Tulevaisuus on täysin auki - kaikilla.

Armoa, armoa...

Tänä vaikeana aikana meistä ihmisistä on paljastunut vieraita puolia: toisen ovat alkaneet ajatella elämää positiivisena kokemuksena, ovat pyrkineet löytämään hyviä asioita omaan elämäänsä ja jakaneet niitä muillekin. Ovat löytäneet itsestään hyväntekijän.

Toinen ääripää on ryhtynyt arvostelemaan muita ihmisiä ja tekoja sanojaan säästelemättä, on alkanut vartioimaan kanssaihmisiä milloin mistäkin: pysäköikö naapuri autonsa sentilleen omaan ruutuun, onko naapurista kuuluva musiikki oman maun mukaista vai katsooko hän asiakseen arvostella ja kieltää naapuria kuuntelemasta musiikkia, käyttääkö tuo tuntematon ihminen maskia, desinfioiko käsiään jne. 

Sanan säilää ja jopa fyysistä opetusta näkee ja kuulee ihan kaupassakin saati, kun lukee ahdistuneiden ihmisten kommenteja sosiaalisessa mediassa. Asiallinen päivitys tai kommentti toiselta ihmiseltä saa aikaan käsittämättömiä mittasuhteita ja jopa vihapuhetta. Miksi meistä ihmisistä on tullut tällaisia? Eikö mitään armoa anneta toisille? Mitä, jos annettaisiin tulevalla viikolla ainakin yhden itseä ärsyttävän jutun mennä ohi, annettaisiin kanssaihmisille armoa. Vähennettäisiin itsekritiikkiä ja vältettäisiin muiden ihmisten kritisointia. Eläisimme ihan omaa elämää niin hyvin, kuin sillä hetkellä on mahdollista. 

Arki on hyvää

Facebookissa on kiertänyt haaste, missä ilman selityksiä on jaettu kuvia teemalla ”arki on hyvää”. Vaikka et olisi tällaista haastetta saanut, mietipä omalta kohdaltasi muutama asia, mikä tekee arjestasi hyvää ja elämisen arvoista. 

Kaunista, alkavaa kevättä. Tällä viikolla lämpöasteet ulkona nousevat ja aurinko paistaa. Nautitaan arjesta ja valoisista aamuista.

Lähde: Irti itsekritiikistä, Ronnie Grandell