Olen vuosien mittaan osallistunut useisiin laulukilpailuihin. Joissakin on tullut menestystä, joistakin kokemusta. Karaokeinnostus alkoi jo 15 vuotta sitten selkäterapeuttikoulutuksessa, kun iltaohjelmana lauleltiin karaokea opettajan kanssa. Muutamia vuosia tuli käytyä kansalaisopiston karaokekurssilla ja siitä innostus vaan kasvoi. Muutamia kertoja olen osallistunut tangolaulukilpailuihin, tangot vaan ovat minun juttuni. Tähän päivään saakka paras sijoitus näissä kisoissa on ollut semifinaalit, mutta viime viikonloppuna yksi unelma täyttyi: Olen Tangomaestro-laulukilpailussa finalistien joukossa.
Tunteita
Olo on epäuskoinen, yllättynyt, kiitollinen - mieletön fiilis, minä onnistuin! Tällaisissa tapahtumissa on ihan omanlaisensa lataus. Esiintyessä pitää voittaa itsensä ja jatkoon päästäkseen tietysti myös kilpailijansa. Terve jännitys on hyvästä, mutta ylivirittyneisyys saattaa pilata suorituksen. Jännitys purkautuu viiveellä, seuraavana päivänäkään ei vielä oikein tajua tapahtunutta. Pään nollaaminen on haasteellista, onneksi on vapaapäivä ”oikeista töistä”. Asiat pyörivät mielessä.
Jännitystä ja esiintymisvarmuuden hakemista
Miten tähän on päästy? Harjoittelulla ja harjoittelulla ja harjoittelulla. Kaikki laulaminen on hyvästä, se rentouttaa, aktivoi koko vartaloa, saa ilmaisemaan tunteita laulun kautta, laululle ja sanoille pitää löytää merkitys, mikä muuten tangotulkinnassa onkin tärkeimpiä juttuja nuotissa pysymisen lisäksi.
Aikoinaan hakeuduin laulutunneille, koska puhuminen ja myös laulaminen, väsytti kurkun. Äänen muodostuksessa ja käytössä oli ongelmaa. Laulun opettajilla on ihmeellisiä konsteja äänenkäyttötekniikan korjaamiseksi. Lisäksi olen aina jännittänyt esiintymisiä. Fysioterapeuttikoulutuksen aikana hakeuduin ohjaamaan ryhmiä kansalaisopistolle ja myöhemmin olen hakeutunut erilaisiin esiintymisiin, esimerkiksi juuri laulukilpailuihin. Ja kuinka ollakaan, jännitys on nykyisin hallittavissa. Lisäksi laulaminen on kuin terapiaa myös iloon, suruun, pahaan oloon, väsymykseen-kaikkeen.
Päivän muumimiete: "Kun suunta on oikea, täytyy vain jatkaa matkaa" , sanoi Muumi-pappa.
Kirjoitan tätä seuraavana päivänä edellä kerrotusta kilpailusta. Vieläkin tangot soivat korvamatoina päässä, olo on väsynyt, mutta onnellinen. Kuin liikkuisi vaaleanpunaisten ruusujen tai pumpulipilven päällä. Aurinko lämmittää!
En ole erityisen kilpailuhenkinen, mutta laulukilpailut ovat niin mukavia tapahtumia, että ihan sen tunnelman takia on mukava välillä osallistua. Lisäksi niinsanotut häviöt ovat motivoineet pyrkimään eteenpäin, kehittymään. Nyt on edessä paljon työtä, että finaalitangot saa kuntoon; hyvä ei riitä, pitää pystyä parempaan. Tästä minä pidän, pitää olla tavoitetta, haastetta. Ja se ei ole mahdotonta, se on mukavaa työtä. Ja yhden unelman täyttymys.
”Keskiyön tango, koskaan en voi, unhoittaa, kuinka se kauniina soi...”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mielelläni lukisin, millaisia ajatuksia tekstini herätti sinussa.