Jos kuljet polkua ja kohtaat terävän kivenmurikan, nostatko kiven sivuun siksi, että saisit kiitosta jälkeesi tulevalta vai siksi, ettei kukaan astu ja satuta itseään kiveen? (J. Krishnamurt)
Olen miettinyt viime aikoina paljon elämää, elämän tarkoitusta, onnellisuutta, sidonnaisuuksia. Edellisessä tekstissäni pohdin unelmia ja niiden toteuttamista tai toteuttamatta jättämistä. Olisikohan kyseessä jokin myöhäinen kuudenkympin kriisi? Elinajan odote on naisilla nykyisin 85 vuotta, kun se joskus 1940-luvulla oli vain 61. Miehillä samat luvut ovat 55 vuodesta 79 vuoteen.
Miten sitten toteuttaa nykyisessä yhteiskunnassa mielen vapauttaminen ja onnellisuuden tavoittaminen. Miten vapauttaa itsensä rajoittavista sidonnaisuuksista?
Elintavoilla on iso merkitys ihmisen hyvinvointiin, sekä fyysiseen että psyykkiseen. Elintapoihin voi suhtautua positiivisemmin, jos niitä ei miellä pelkästään keinona ehkäistä sairauksia, vaan myös mahdollisuutena parantaa omaa hyvinvointiaan. Säde Stenlundin (LL, väitös) mukaan paremmat elintavat ja positiiviset elintapojen muutokset ovat yhteydessä onnellisuuden ja koetun hyvinvoinnin lisääntymiseen. Toisaalta onnellisuus näyttää tukevan suotuisia elintapoja päivittäistasolla, mikä taas saattaa selittyä pysyvyyden kokemuksen lisääntymisenä.
Millä keinoin sitten onnellisuutta saattaisi lisättyä? Ainakin läheisten ihmisten kanssa ajan viettäminen, johonkin yhteisöön liittyminen ja, jos nuo keinot eivät tunnu omilta, voisi aloittaa vaikka kiitollisuuspäiväkirjan kirjoittamisen. Itse olen sellaista joskus aloittanut, mutta nimenomaan aloittanut, siitä ei ole tullut jatkuvaa tapaa.
On hyvinkin maalaisjärjellä ajateltavissa, että hyvät elintavat auttavat jaksamaan. Se taas lisää motivaatiota tehdä jotain mukavaa, itselle tärkeää, mikä lisää hyvinvointia. Olisiko se onnellisuutta? Fyysinen jaksaminen lisää henkistä hyvinvointia, ainakin asiantuntijat sanovat näin. Varmasti pitää paikkaansa. Kannattaa kokeilla.
Mitä nämä rajoittavat sidonnaisuudet sitten oikein ovat?
Meillä on tapoja. On hyviä ja huonoja tapoja. On niitä tapoja, joita kuuluu noudattaa ja on tapoja, mitkä nousevat yhteiskunnan, tai ihan omista, vaatimuksista. Olen terveydenhuolloin ammattilainen, olen ollut sitä yli 40 vuotta. En tiedä, siitäkö johtuu, että ajattelen asioita aina toisten kannalta, toisten parasta, huolestun ja huolehdin läheisten ja vieraanpienkin huolista ja murheista. Oman itsen hoitaminen jää vähäiseksi. Joskus siihenkin on pakko kiinnittää huomiota, viimeistään sitten, kun….niin koska? Tätä kannattaa pohtia. Onko se ”sitten kun…” vai olisiko se ”nyt”?
Niistä sidonnaisuuksista: Ihmisellä on sidonnaisuuksia perheeseen, työnantajaan, omaan elämään jne. Onko niistä mahdollista irrottautua? Ehkä, ehkä ei. Perheeseen liittyvät sidonnaisuudet ovat elinikäisiä, tai osa on osa ei. Joku voi sanoa hyvästit puolisolle ja lähteä omille teilleen, jättää sidonnaisuudet, mitkä liittyvät parisuhteeseen. Sidonnaisuudet lapsiin ovat syvällä sydämessä, niistä en ainakaan itse halua koskaan irrottautua. Työnantajaan liittyvät sidonnaisuudet ovat yleensä välttämättömiä jokapäiväisen leivän saannin turvaamiseksi. Tosin tähän asiaan nyky-yhteiskunta antaa mahdollisuuksia; jos nämä sidonnaisuudet käyvät liian raskaiksi on mahdollista tehdä osa-aikatyötä tai jäädä varhennetulle osa-aikaeläkkeelle. Tähänkin liittyy muuttujia esimerkiksi kaikilla ei ole mahdollisuutta jäädä eläkkeelle, vaikka ikäkin antaisi jo siihen luvan tai oma yritys jäisi ilman jatkajaa. Tiedän useita ihmisiä, joiden eläke on niin pieni, että ei selviydy elämisen kustannuksista, ellei tee lisäksi töitä. Tässä tullaan jo yhteiskunnalliseen ongelmaan, mihin en syvenny tässä sen enempää. Oman elämän sidonnaisuudet kannattaa listata, vähän niinkuin unelmakartta, olisiko joitain asioita, mitä parantamalla oma onnellisuus lisääntyisi ja pakottavat sidonnaisuudet hellittäisivät tai ne voisi jopa jättää muistoihin.
”Elämä on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille, ja mielen vapaus ja mielen vapaus…”
Tuon laulun sanoin aloitamme uuden viikon, ajatellen, voisiko elämäni olla vielä parempaa?
Lähteet: Niveltieto 3/22
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mielelläni lukisin, millaisia ajatuksia tekstini herätti sinussa.