Tunnetko sinäkin kipua?

Mitä on kipu?

Kipu on yksilöllinen kokemus. Sinun kivussasi on kyse erityisesti sinusta, mutta myös siitä miten kipu meissä ihmisissä toimii. Kipu on kehon, ajatusten, tunteiden ja aiempien kokemusten yhdessä muodostama kokonaisuus. Pitkään jatkunut tai usein toistuva kipu on huono mittari kertomaan siitä, millainen kehon kudosten ja rakenteiden terveydentila on. Kipu voi sen sijaan kertoa siitä, miten voit ja siitä, millaisia yhteisiä kehosi on kipuun muodostanut. Pelkkä univajekin voi aiheuttaa kipua.

Kertooko kipusi fyysisistä kivuista vai laukaiseeko jokin muu asia sen. Kipu on aina todellinen. Pitkittyneestä kivulla ei tosin ole samanlaista kudosterveyttä suojelevaa merkitystä kuin akuutilla kivulla. Jos nyrjäytät nilkkasi, tulee äkillinen kipu huolehtimaan siitä, että hetken aikaa rajoitat nilkan kuormittamista. Kivun tehtävä on muuttaa toimintaa, että kudokset pääsevät paranemaan. Pitkittyneenkin kivun tarkoitus on suojella ja puolustaa meitä, mutta usein kipu nousee suojelemaan meitä ilman todellista syytä. Se alkaa nähdä uhkia siellä, missä niitä ei juurikaan ole, tulkita vaarallisiksi myös arkipäiväisiä, oikeasti turvallisia tilanteita. Mitä pidempään kipu jatkuu, sitä herkemmäksi kehosi tulee kivun ilmaisemisesta. Silti kipu on aina todellinen. 

Ajatuksia ja tunteita

Herkkä kipuaistimuksesi voi nostaa sinussa monenlaisia tunteita ja ajatuksia ja saada sinut muuttamaan käyttäytymistäsi. Ajatukset saattavat olla huolestuneita, jopa katastrofaalisia ja niiden aiheuttamat tunteet voimakkaita. Kivun ja tunteiden yhteydestä tiedetään, että tunteet voivat joko voimistaa tai lievittää kipua. Ajan myötä keho voi oppia yhdistämään kivun ja tietyn tunteen toisiinsa niin, että kipuun yhdistetyn tunteen herääminen voi jostain muusta syystä saada aikaan kipua. Oletko Sinä huomannut kipusi pahenevan silloin, kun tunne-elämässä on jotain haastavaa meneillään? Tai huomaatko kivun hellittävän, kun jokin tekee sinut iloiseksi, onnelliseksi tai kiitolliseksi. Muistatko milloin kipusi alkoi? Mitä muuta elämässäsi oli silloin meneillään? Noilla kysymyksillä saatat itsekin ymmärtää kipuasi paremmin.

Kipu hellittää

Ajatukset ja tunteet muodostavat osan kipukokemuksestamme ja ohjaavat käyttäytymistämme. Huolet ja pelko saavat meidät välttämään asioita, joiden arvelimme voivan pahentaa tilannetta. Itselle tärkeistä asioista luopuminen vaikuttaa mielialaan ja lisää usein kipua. Kipu voi alkaa kaventaa elämää. Se rajoittaa liikkumista, nukkumista, ihmissuhteita ja sitä, miten pidämme huolta itsestämme. Se, mitä ajattelet kivustasi, voi muuttaa kivun tuntemusta. Jos muutat liike- ja liikuntatottumuksiasi voi kipukin alkaa muuttua. Jos löydät stressin ja ahdistuksen rinnalle levollisuutta ja rauhaa, voi kipukin rauhoittua. 

Kivun hoitamiseksi voisikin kysyä itseltään: Mihin ja miksi kehoni reagoi näin voimakkaasti? Mikä saa kehoni puolustuskannalle? Miten saisin kehoni uskomaan, että kaikki asiat, joihin se reagoi, eivät olekaan minulle haitallisia?

Fysioterapia voi auttaa kivun helpottamisessa

Tieto ja ymmärrys pitkittyneestä kivusta on lisääntynyt. Moderni kiputiede on osoittanut, että pitkään jatkuneessa kivussa on suurelta osin kyse hermostomme herkistymisestä. Fysioterapiassa kivun helpottumiseksi keskitytään ihmiseen kokonaisuutena eikä pelkästään kipuun tai siihen kehon osaan, missä kipu tuntuu. Fysioterapeutti voi auttaa tunnistamaan kipuun liittyviä tekijöitä, rauhoittamaan kehoasi ja palauttamaan luottamusta sen pystyvyyteen. Asteittain etenemällä ja lisäämällä liikettä sekä muita positiivisia kehollisia kokemuksia, voidaan tehdä kivulle tilaa hellittää. 

Liikkumisen pelosta

Tuki- ja liikuntaelinasioissa tärkein parantava asia on liikunta. Jos ihminen pelkää kivun haitallisuutta ja sitä, että paikat menevät liikkuessa enemmän rikki, uskomukset voivat aiheuttaa liikkumisen pelkoa ja kipu herkästi kroonistuu. Psykososiaalisen tekijät ovat vahvasti mukana ja lapsuuden traumaattinen voivat altistaa krooniseksi kivulle. Mielenkiintoista on, että kudosvaurion perusteella ei pystytä ennustamaan, kenellä kipu pitkittyy. Enemmän on kyse psykologisista ja elämäntapatekijöistä, joiden taustalla vaikuttavat geneettiset tekijät. Jos viitteitä kivun pitkittymisestä ei ole, ei henkilö tarvitse yhtä paljon hoitopalveluja. 

Kokonaisvaltaisesta tutkimisesta

Kipupotilaan kokonaisvaltainen tutkiminen on ensiarvoisen tärkeää. Hankalin kliinisen päättelyn virhe tapahtuu, jos johtopäätöksiin hypätään liian nopeasti. Esimerkiksi vastaanotolle saapuva selkäpotilas voidaan lähettää magneettitutkimukseen, mikä osoittaa välilevyrappeuman. Tuolloin tutkiminen saatetaan lopettaa, vaikka kyseinen tutkimus on vain pieni osa kokonaisuutta. Tällöin tulisi tutkia myös mm. Selän liikkuvuus, lihasvoima, toimintakyky, psykologiset tekijät, työolot, sosiaaliset tekijät eli laajasti potilaan kokonaisuus. Vasta sen jälkeen katsotaan mikä on merkittävää, rappeuma voikin jäädä taka-alalle ja pääosaan nousee muita kipua selittäviä tekijöitä. 

Itsensä ja kehonsa vahvaksi ja pystyvänsä tunteminen on aina tavoittelemisen arvoinen asia.

Lähteet: Niveltieto 4/22 ja 1/23. Omat kuvat.